13/11/2012

The Silver Bough

Lisa Tuttlen The Silver Bough oli selvästi minulle kirjoitettu. Siinä hengataan paljon skotlantilaisen pikkukylän kirjastossa. (Innostuin tästä niin, että ehdottelin kesälomareissua Skotlantiin.)

Kansi: Jo Fletcher Books

TSB kertoo näennäisesti siitä, kuinka amerikkalainen teinityttö Ashley lähtee etsimään isoäitinsä juuria Skotlannista, Appletonin pikkukylästä. Kylä on omalaatuinen, unelias mesta, jolla on väitteiden mukaan mennyt huonommin ja huonommin siitä asti, kun eräs nuori nainen pakeni maailmalle eikä jakanut - kylän perinteiden mukaan - taianomaista omenaa rakastettunsa kanssa.

Oikeasti kirja kertoo muutaman muunkin kylään saapuneen tarinan: ääneen pääsevät kirjastonhoitaja Kathleen, nuori leski Nell ja italialaisnuorukainen Mario. Neljän päähenkilön kautta seurataan sitä, miten vanhat perinteet ja tarinat heräävät kylässä yhtäkkiä eloon jo kadonneksi kuvitellun omenapuun yhtäkkiä kantaessa hedelmää. Kylä tuntuu irtoavan todellisuudesta ja lipuvan hiljalleen kohti jotakin muuta.

Pidin hirveästi kirjan tunnelmasta. Kuten sanottua, kirjasto on keskeinen mesta, ja minä hyrisin tyytyväisyydestä aina, kun tarina johdatti kirjaston hyllyjen väliin. Pidin monesta muustakin asiasta: siitä, miten juonen kulku ei ollut aivan itsestäänselvää ja odotettavaa; siitä, miten rakkaus ja kaipaus toisen ihmisen luo ei pelkistynyt typeräksi romanssiksi (ainakaan enimmäkseen); pidin Kathleenin surumielisestä mutta päättäväisesti uutta elämää aloittavasta hahmosta. Ja siitä, miten maaginen tunnelma pikkuhiljaa valtaa kylän, pidin ihan erityisesti.

Yksi huikeimmista, pöljimmistä ja hauskimmista pitkään aikaan lukemistani kohtauksista löytyy muuten TSB:ista - Kathleen käy moikkaamassa entistä kirjastonhoitajaa ja törmää saman tien koko tämän sukuun. Melko erikoiseen sukuun. Tuttle osaa yhdistää hauskan, kammottavan ja hieman inhottavankin nerokkaasti.

Ihan kaikesta en kuitenkaan pitänyt. Marion henkilöhahmo ihan noin erityisesti oli aivan turha: kolme naista, jotka kaikki olivat melko erilaisia, olisivat kertojiksi riittäneet. Marion pienet osuudet eivät oikeastaan tuoneet kirjaan mitään lisää. En suuremmin välittänyt myöskään Ashleysta, jos kohta se voi kertoa enemmän kirjoittajan taidoista kuin muusta - Ashley oli oikeastaan ihan uskottava hahmo. Kirjan loppu sen sijaan ... no, se oli minusta hieman turhankin sokerinen ja helppo.

Jäin myös hieman miettimään sitä, miksi Tuttle halusi kertoa tarinansa nimenomaan kylään hiljattain saapuneiden kautta. Paikalliset asukkaat olivat selvästi tarinassa vain tuomassa hieman väriä, ja se valitettavasti vie hieman kylän uskottavuutta. Eräänlainen vierailija, hiljattain saapunut vieläpä, Appletonissa on toki lukijakin, joten ehkä muualta muuttaneiden fiiliksiä on helpompi ymmärtää. Ja voihan kyse olla siitäkin, että Ashleyn tavoin Tuttle on ilmeisesti kotoisin Texasista - ja Kathleenin tavoin, hän on asunut Englannissa jo useamman vuoden.

4 comments:

Unknown said...

Oi, ihastuin kanteen ja itse kirjakin vaikuttaa hyvältä! Kiitos, katsonpa sattuisinko saamaan tämän käsiini jostain.

Liina said...

Joo, kansi on juuri sitä sorttia, jota en oikeastaan voi vastustaa.

(Älkää lukeko tätä, kustantajat. Kiitos.)

Toivottavasti löytyy. Uskallan suositella :)

Villis / Villasukka kirjahyllyssä said...

Elma Ilonan tavoin minäkin ihastelin kantta. Eikä kirjasto tarinan pääpaikkana kuulosta sekään hassummalta ;)

Liina said...

Aika paljon ne hiippaili myös siellä skottikylän kaduilla! Etten nyt harhauta. Mutta silti, kirjasto oli isossa osassa.

Kannen suunnittelija selvästi tiesi, mitä teki :D