14/06/2013

Dark Eden

Nyt tässä taas kävi niin, että ehdin ikään kuin unohtaa sen, mitä Chris Beckettin tieteiskirjasta Dark Eden voisi kertoa - juonta spoilaamatta.


Kerron sen verran, että se kertoo pienestä yhteisöstä ja siitä, miten yhteisö pääsee irti menneisyydestään - ja miten se samalla löytää väkivallan. Kirja on samalla kertaa toiveikas ja surullinen.

Beckett tuntuu myös keksineen jotain hyvin vierasta - miljöö ei tunnu vain viritellyltä planeetta Maalta, vaan joltain aidosti vieraalta. Myöskään Beckettin kuvaama yhteisö ei tunnu aivan tavanomaiselta, mutta toimii kuitenkin uskottavasti omilla säännöillään.

Kirjan lopussa tuli kuitenkin sellainen olo, että ihmiskuntaa oli vaikea olla ajattelematta jonkinlaisena tehokkaana viruskantana, joka syö elinympäristönsä paljaaksi, mutta ehkä Beckett tässä oli saavuttanut vain kiusallisen totuuden eikä yrittänytkään olla erityisen miellyttävä.

Suosittelen - Beckettin paratiisi on aidosti tummanpuhuva.

8 comments:

Anna Maria said...

Oioi, mullakin tämä on kuumotellut tuossa hyllyssä jo jonkin aikaa, ehkä nyt vihdoin kun viimeisetkin rippeet tenteistä sun muista ovat jääneet taakse, pääsen lukemaan tätä!

Liina said...

Karista oitis tenttien rippeet jaloistasi ja siirry Beckettin seuraan!

...tai siis, tarkoitin sanoa, että olen suhteettoman iloinen siitä, että joku muukin on kuullut tästä :D

Anna Maria said...

Taisin napata kirjan nimen jostain kirjallisuuskilpailulistalta (kamala sana, mutta en keksinyt parempaakaan) ihan summanmutikassa. Sitten päätin, että toi on luettava :D

Jaloissa pyörii kyllä vielä Martinin A Clash of Kings, joka mielenkiintoisuudestaan huolimatta lohkaisee aika paljon aikaa kahdeksallasadalla sivullaan :D

Liina said...

Bongasin tämän luullakseni samaiselta listalta! Great minds etc. :)

Martinissa on se hyvä puoli, että se käy myös painonnostosta. Ei tarvitse erikseen jumpata!

Anna Maria said...

Great minds todellakin :D

Martinin tiiliskiven potentiaalisesta arvosta jumppavälineenä voin kyllä sanoa, että itse asiassa tuli käsimonesti kipeäksi kun yritin kannatella kirjaa yhdellä kädellä (yleensä kahvikuppi tai leipä toisessa). Nyt on siitäkin kirjasta enää himppu jäljellä, joten ahnas katseeni vaeltaa jo kirjahyllyn lukemattomiin (hehhe) teoksiin.

Liina said...

Niin, jotenkin minusta jotain on mennyt pieleen, jos lukeminen meinaa aiheuttaa jännetupen tulehduksen!

Anna Maria said...

Luin tän juuri. Ihan todella mahtavaa. Siis jotain aivan upeeta.

Liina said...

:) Oli niin ihanaa lukea sun postaus tästä!