17/06/2013

Lukumaratonin järjestelyistä

Ystävät ja kylänhenkilöt, olen viime aikoina seurannut ihastuneena kanssabloggaaien järjestämiä vuorokauden mittaisia lukumaratoneja (otan esimerkiksi suloisen Liisan, jonka maraton kuulostaa minusta aivan silkalta haavekuvalta, mutta uudet ylivaltiaamme planeetta Googlelta löytävät kyllä muitakin esimerkkejä käden käänteessä).

Haaveilen lukumaratonista itsekin, jos kohta on todettava, ettei taaperon vanhemmuus välttämättä jätä aikaa 24 tunnin lukuputkelle.

Haaveillessani aloin kuitenkin pohtia sitä, miten lukumaraton pitäisi järjestää niin, että se optimaalisimmin kunnioittaisi Feidippides-piruparan urotekoa.

Jaloin juostava maratonhan on nimittäin tietenkin 42 kilometriä. Ei 24 tuntia, vaikka onhan niitä sellaisia ultrajuoksijoitakin, jotka harrastavat kaikkea hassua.

Pitäisikö siis lukumaratonin olla 42 tuntia?

Ei, sillä tästä päästään toiseen ongelmaan. Maratonissa juostaan matkaa ja mitataan aikaa. Lukumaratonissa luetaan aikaa ja mitataan luettuja kirjoja. Vaikuttaa takaperoiselta.

Ilmeinen ratkaisu on määritellä luettavien kirjojen määrä. 42 kirjaa ei ole aivan pieni määrä yhdelle istumalle, joten voisi ajatella, että lukumaratonissa luettavien opusten sigma on esimerkiksi 4,2. Ei kuulosta mahdottomalta, eikä maratonkaan ole tasakilometrejä, joten sen kun vain lopettaa kun viidennestä kirjasta on luettu viidennes.

Tietenkin luettavan määrää voisi lähteä säätämään hienovaraisemminkin. Esimerkiksi parhaillaan lukemani John Irvingin teos Ystäväni Owen Meany on Keltaisen kirjaston pokkaripainoksena 11 cm leveä ja siinä on 667 sivua.

Koska tiedämme, että 11 cm = 0,11 m, voimme laskea, että kirjassa on metrejä yhteensä 73,37. Tästä saadaan edelleen (triviaalisti, siinäpä sana, jota olen aina halunnut käyttää), että 42,195 kilometrin mittaisen maratonin suorittamiseen vaaditaan 575 Ystäväni Owen Meanyn paksuista nidettä. Se tietenkin kuulostaa hieman paljolta, mutta kukapa väittääkään, että maratonin tulisi olla helppoa.

Muistakaa urheilujuomat!*

* Tarkemmin ajateltuani en mitenkään ehdi osallistua tähän ennen kuin lapsi on muuttanut pois kotoa, mutta voin kyllä hurrata teille!

15 comments:

hdcanis said...

Mutta eikös tuohon pitäisi laskea mukaan myös rivien määrä, esim. jos kirjan sivulla on 30 riviä niin silmät vaeltavat 42 km mutta määrä tipahtaakin pariinkymmeneen Owen Meanyyn.

Liina said...

Hienoa, heti päästiin asiassa eteenpäin kun julkaisin pohdintani tulokset vertaisverkossa! Tällä tavalla tiede toimii, ja turha nyt tulla inttämään, ettei tällä ole tieteellistä arvoa.

*hieroskelee käsiään*

Hetki vain, lasken rivien määrän.

Liina said...

Siinä on itse asiassa 38 riviä, jolloin tarvitaankin vain 19 Owen Meanya! Heti helpottui urakka.

Mutta nyt tulee tietenkin kysymykseksi se, pitääkö (ja jos, niin miten pitää) ottaa huomioon silmänliikkeet paperilla - nehän eivät suinkaan seuraa riviä kauniisti. Eihän maratoniakaan hoiperrella juoksualueen laidalta toiselle.

Erja said...

Minussa ei ole pätkääkään insinööriainesta, eli en osallistu kehittelytyöhön, mutta mielenkiinnolla seuraan täällä, millaiseen järjestelyyn päädyttte!

Linnea / pigeonnaire said...

Voihan insinööriys! Itse aloin heti ajatella hyllymetrejä ja sitten totesin että se olisi ihan tuhoontuomittu yritys. Taidan tyytyä hoipertelemaan sivuilla epätieteellisesti ja luottaa luonnonlakeihin ja kaavoihin ainoastaan töissä.

Maija said...

Meinasin ahdistua homman mahdottomuudesta (etenkin Linnean hyllymetriteoriasta!), mutta hdcaniksen riviperuste kuulostaa kohtuulliselta!

Tosin, kaikki sivut eivät ole täysiä, vaan kappaleet usein loppuvat ja alkavat keskeltä sivua. Hmmmm.

(Yläasteella kirjoiteltiin ahkerasti kirjeitä ja yhdessä vaiheessa kirjoitettiin paperisuikaleille. Suikaleista teipattiin pitkää soiroa sitä mukaa, kun kirje eteni ja lopuksi mitattiin kirjeen pituus. Koska oli paljon hauskempaa sanoa "kirjoitin sulle 32m 21cm" kuin "kirjoitin sulle 6 aivua". Tällaisen kirjeenvaihdon rasittavin vaihe oli kirjeen rullaaminen kasaan...)

Tuija / Pikkurilli said...

Mutta kuinka kauan huippujuoksijoilta menee maratonin juoksemiseen? En seuraa urheilua, mutta olen siinä luulossa, että nopeimmat juoksevat sen kolmessa tunnissa? Ehkä olen väärässä. Eikö sitä voisi järjestää kolmen tunnin lukusessiota? Helpolla pääsisi.

Liina said...

Erja, kaipaamme ehdottomasti myös muita näkemyksiä! Vaikka mikään ei tietenkään ole niin fiksu kuin (diplomi-)insinööri, joskus on silti käynyt niinkin, että jotain ilmeistä on jäänyt huomaamatta :D

Linnea, niin, hyllymetrien mukaan pitäisi lukea 42 195 hyllyllistä kirjoja, se on sekin aika paljon :D

Maija, erinomainen pointti! Nähdäkseni meillä on kaksi vaihtoehtoa: tässä kappaleiden loppumisessa pitää joko hyväksyä tietty epätarkkuus (tämä kelpaisi minulle :D) tai sitten kertoa rivimäärä jollain sopivalla kertoimella, esimerkiksi 0,85 - tällöin päästään moisesta epävarmuudesta eroon.

Teidän kirjeistä voi hyvällä syyllä sanoa, että metritavaraa! Ihan mahtavaa. Joskin tuo teippaaminen kuulosta raskaalta :D

Tuija, tietenkin, mutta toisaalta entäs jos ei ole huippulukumaratoonari? Voi kai sitä tavallistakin maratonia juosta niin kauan, että järjestäjät keräävät jo kamansa ja lähtevät pois. Tähän jää minusta liikaa epävarmuustekijöitä!

Liisa said...

Niin, nämä ihmiskokeethan ovat pikemminkin Cooperin testin kuin maratonin kaltaisia. Pitäisikö siis jatkossa puhua 24H-luku-Coopereista? (Tai jos Cooperin testi on 12 minuuttia, onko 24 tunnin luku-urakka tupla-Cooper? Jos ajatellaan, että kirjallinen tunti vastaa juoksullista minuuttia.)

Ja millainen olisi luku-triathlon?

Anonymous said...

Niin tuota, tässä nyt siisn Owen Meany referenssinä? Koska sehän on tunnettu tosiasia, että kirjojen paksuus ja sanojen/rivien määrä eivät korreloi, koska käytetään aivan eri paksuisia papereita ja rivivälejä ja lukujen vaihtumistekniikoita (alkaako aina uudelta sivulta vai heti seuraavasta kappaleesta, onko jopa tyhjiä sivuja välissä jne.).

DI-järki sanoo, että pitäisi laskea vaikkapa sit sanojen tai merkkien määrää.

...mikä meneekin jo hyvin hankalaksi, torspot kustantajat eivät ilmoita ollenkaan tällaisia olennaisia lukuja! Ite pitäs laskea. Hnph. Eli tarvitaan hihavakiokaava, jolla mikä tahansa kirja käännetää OM:ksi (ja vielä tietyksi versiokai OM:stä, suomenkielinen X-kustantamon pokkari lienee aivan erilainen kuin englanninkielinen Y-kustantamon kovakantinen).

-Vuokko

Liina said...

Liisa, erinomainen kysymys!

Luku-triathlon voisi olla esimerkiksi äänikirjan lukua kävellen, lukemista kylvyssä ja lopuksi lukemista sängyllä. Voisi ajatella, että yksi kirja per laji olisi sopiva?

Ja joo, ehkä tuplaluku-Cooper olisi tälle 24 tunnin tapahtumalle sopivampi nimi, toden totta.

Vuokko, aah! Nyt huomaan, että jätin postauksestani pois maratonin järjestäjän vastuun: järjestäjän eli lukijan pitää itse määrittää, mitkä kirjat maraton sisältää. Olennaista on, että pituus täyttyy. Tällöin yksi OM olisi (rivit huomioonottaen) 2788,06 m ja A Dance with Dragons puolestaan 4219,6 m (tässä on huomioitu kohtuullisen leveät marginaalit, jotka OM:ssä oli minimoitu) ja näiden jälkeen olisi taitettu jo seitsemisen kilometriä!

Mutta totta on, että sopivalla hiharavistuskaavalla voitaisiin minimoida järjestäjän vaiva ja näin varmistaa, että lukumaraton on pian yhtä suosittu kuntoilumuoto kuin varsinainen maraton.

Villasukka kirjahyllyssä said...

Apua, nyt meinaa iskeä juhannusaivonyrjähdys noiden laskutoimitusten kanssa! Matikka ei ole vahva lajini. Toivottavasti tämä ei nyt aiheuta minussa totaalista lukumaratonlukkoa, minäkin kun olen sitä kesälle suunnitellut ;)

Liina said...

Tärkeintä lienee kuitenkin muistaa sopiva nestetankkaus! :D Sillä ne kiusalliset lukotkin poistuvat!

Booksy said...

Kääks, nyt kun luin tämän selvityksesi lukumaratonin salatusta anatomiasta, olen aivan kauhusta kankeana. Ei voi auttaa. Olen jo ilmoittautunut ja hoitanut tarvittavat järjestelyt (raivannut lähipiirin kauas 24 tunniksi), joten suoritus on suoritettava.

Taidan omaksua sellaisen kannan, että tässä mitataan aikaa ja lasketaan sitten jälkikäteen rivimetrejä jollain sopivan psykedeelisellä hihakertoimella, jolloin (passelisti päinvastoin kuin perinteisessä) maratonissa ilmoitetaan sitten ajan päätyttyä loppupituus.

Ensimmäiseksi kirjaksi otan Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta! :D

Liina said...

Se kyllä pitäisi lukea juostessa ... Mutta hei, siinähän olisi hieno teema, juokset ja kuuntelet sen äänikirjana. Yhdellä juoksemalla :D

Psykedeelinen hihakerroin kuulostaa just hyvältä. Onhan koko maratonin idea (siis sen, että juostaan 42 kilsaa ja kävellään loppuviikko kuin ankat) myös aivan psykedeelinen.