30/11/2014

Lagoon

Nnedi Okoraforin Lagoon sijoittuu Nigeriaan, Lagosiin, jonka muukalaiset päättävät valita laskeutumispaikakseen. Paikalle sattuu - tai kutsutaan - kolme ihmistä: meribiologi, jolla on ongelmia uskonnon hiljattain löytäneen aviomiehensä kanssa, rap-artisti ja sotilas, jolla on ongelmia komppaniansa kanssa.


Lagoon oli oikein virkistävä monella tavalla. Tykkäsin hirveästi sijoittumisesta Nigeriaan - tuntuu, kuin jo sillä olisi päässyt toiselle planeetalle. Kulttuurin kaikki aspektit ovat niin toisenlaisia ja kuitenkin ihmiset niin samanlaisia. Ja miten erilaiselta maailma tuntuikaan - oli kuin olisi itsekin katsellut palloa toisesta perspektiivistä.

Muukalaiset ovat arvoituksellisia, eivät hyviä, eivät pahoja, kuitenkin selvästi toisia. He haluavat käydä taloksi, ja tilaahan pitäisi riittää.

Kuten arvata saattaa, maa ajautuu kaaokseen.

Kirjan juonesta voisi sanoa yhtä sun toista, mutta ei tämä ole minusta kauhean juonivetoinen kirja. Asioita tapahtuu, ja niinhän niitä oikeastikin tuppaa tapahtumaan, vaikka ei ehkä tämänkaltaisia asioita.

Loppuun oli lisätty kirjasta poistettu kohta. Se sijoittui johonkin Jenkkeihin. Tai ehkä Kanadaan, en muista enää. Se oli ihan turha kohtaus, sillä vaikka se sinänsä herkullisesti heijasteli sitä, miten toisella puolella maailmaa tapahtuva muukalaisten laskeutuminen ei toisaalla ole mikään juttu. En olisi kuitenkaan kaivannut sitä edes kirjan loppuun, niin virkistävää oli lukea Afrikkaan sijoittuvaa scifiä.

4 comments:

Booksy said...

Tämä pitää heti hommata! Who Fears Death oli minusta niiiiin hyvä, ja tämäkin kuulosta hienolta. Hmmm, saiskohan ekirjana kindlelle... Kaikki juuri nyt kesken olevat kirjat tökkivät; ehkä scifi olisi pelastus. :D

Liina said...

No niin! Ei kun hommaamaan! Who Fears Death on niitä kirjoja, jotka olen ostanut itselleni voidakseni sitten olla lukematta niitä näemmä ikinä ... mutta ehkä tämän vahvan suosituksen ansiosta intoudun siitäkin :D

(Scifi on aina pelastus.)

Booksy said...

Nyt on luettu ja oli kyllä mieleen. Jotenkin tämä oli rakenteellisesti sekaisempi kuin Who Fears, mutta tunnelma oli hieno.

Liina said...

Hyvä että kuitenkin pidit, vaikka rakenteellisesti oli sekaisempi. Tää oli musta jännä tapaus kun tosiaan ehkä ei ollut sellainen äärettömän hienovaraisesti rakenneltu romaani - mutta kun en kaipaa sellaisia nykyään niin kovasti.