10/01/2015

The Broken Kingdoms

Mietin taannoin, miten N. K. Jemisinin The Hundred Thousand Kingdoms oikein aloittaa sarjan - niin itsessään riittävä kirja se oli.

No näin aloittaa, kertoi The Broken Kingdoms, joka on myös itsessään riittävä kirja, mutta mitä sarjan ensimmäiseen osaan tulee, sitä se vain sivuaa.



Oree on sokea taiteilija, joka elää Shadow:n kaupungissa. Kaupunki levittäytyy sen palatsin alla, jossa Yeine sarjan ykkösosassa kymmenen vuotta aikaisemmin koki omat seikkailunsa. Paljon on muuttunut valtakunnassa, kuten ehkä kannestakin voi päätellä. Joka paikka pursuaa vähäisempiä jumalia ja elämä on staattisen ja säännellyn sijaan lähes villiä.

Oree ottaa luokseen hankalan mieshenkilön. Lukija on silleen, että hihihii, minä tiedän, kuka tuo on. (Paitsi, jos ei ole lukenut sarjan ensimmäistä kirjaa.) Ja sitten yhtäkkiä joku alkaa murhata niitä vähäisempiä jumalia.

Voi miten Jemisin onkaan kirjoittanut mainion ja mainiosti rullaavan kirjan! Ei tietoakaan mistään trilogian toisen osan ongelmallisuudesta - pidin tästä jopa ykkösosaa enemmän. Ja voi, miten pidän siitä, miten tutustumme nyt Itempasin, tuon jumalista ryppyotsaisimman, toiseen puoleen.

Se, mistä en niin välittänyt, oli itse asiassa kirjan mysteeriin keskittyvä juoni. En minä sillä, etteikö se olisi mennyt siinä kaiken muun sivussa, mutta jollain tavalla The Broken Kingdoms oli niin paljon enemmän ja siistimpää kuin vain juoni. Joka ei ollut edes järisyttävän erityinen.

Nyt, aivan tosissani, en malttaisi odottaa kolmatta osaa. Mutta ensin pitää lukea lisää Jeff VanderMeeriä.

No comments: