19/01/2015

The Thinking Woman's Guide to Real Magic

Emily Croy Barkerin The Thinking Woman's Guide to Real Magic on juuri sillä tavalla nimetty kirja, että takuuvarmasti haksahdan ostamaan.



Onneksi nyt löytyi kirjastosta, sillä vaikka tässä on ihan mukiinmenevä fantasiaseikkailu, ei kyseessä kuitenkaan ole mikään eeppinen minun ja kirjan välinen rakkaustarina. En siis jää itkemään, vaikka palautankin kirjan lainastoon.

Nimeen liittyen muuten:
  1. Olen huomannut, että kirjoja ei kannata ostaa pelkästään nimen perusteella
  2. Vaikka The Thinking Woman's Guide to Real Magic on mahtava nimi, jotenkin se ei sovi kirjalle - se on ikään kuin liian itsetietoinen.
Juoni menee osapuilleen sillä tavalla, että Nora on jatko-opiskelija, jonka elämä menee päin hanuria. Sitten hän törmää toiseen maailmaan, jossa vain juodaan skumpanjaa ja tanssitaan yöt läpeensä, ja täällä kohtaa ihanan prinssin. Joka tietysti on keijujen kultaa pahimmillaan, ei edes kuivia lehtiä jää Noralle käteen vaan hirviönhahmoinen ja (mikä olennaisinta) ikäväluonteinen puolisko.

No, sitten löytyy toisesta maailmasta myös velho Aruendiel, joka ehkä voi auttaa neitoamme pulassa. Ja niin päästään sitten eeppisen fantasian pariin.

Jossain noin sivun 100 kohdalla olin, että apua, vielä 462 sivua tätä, tappakaa mut nyt - mutta ei Barker missään nimessä huonosti kirjoita. Oikeastaan ihan viihdyin. Magian kuvaus ja Noran ja Aruendielin suhteen kuvaus (etenkin kun Aruendielkin on yhden sortin ääliö) viihdyttivät. Vähän vähemmän sen sijaan jaksoin tapaa, jolla Nora tappelee kirkuen vastaan maan tapoja ja vielä kirjan loppupuolellakin moittii jotain kaksilahkeista siitä, ettei tämä ole (Noran standardien mukaan) yhtään fiksumpi. Ikään kuin koko muun valtakunnan olisi noin vain pitänyt sopeutua Noran kulttuuriin. No niin olisikin, kauhealla tavalla kohtelevat naisiaan siellä, eivät välttämättä lukemaan opeta. Mutta kuitenkin.

Loppu lässähti siinä kun tajusin, että yhdessä nämä 562 sivua muodostivat jonkinlaisen aloitusosan sarjalle plääh.


(Aloitin juuri Tiina Raevaaran novellikokoelman, siis heti tämän jälkeen, ja Raevaaraa luettuani Barkerin viihdearvokin alkoi vaikuttaa melkoisen heppoiselta - voi olla, että tämä näkemykseni olisi hieman innostuneempi, jos en olisi vielä ehtinyt Raevaaran mainioiden novellien äärelle.)

No comments: