16/02/2015

The Golden Day

Ursula Dubosarskyn The Golden Day oli sellainen pienenpieni jalokivi kirjaksi. Siis lyhyt. Siina! Tämä oli lyhyt!



Kirjassa on luokka tyttöjä vuonna 1967 - luokka ja opettaja, joka vie tyttönsä rannalle eräänä lämpimänä päivänä. Se päivä seurauksineen yhdistää tyttöjä.

Kirjassa erikoisinta ja parasta oli se, miten lapsen näkökulma jollain tasolla tavoitettiin. Asioita tapahtui, eikä kaikkea selitetty - lukija sai itse päätellä ja arvella sen, mitä nyt päättelee ja arvelee. Vastaukset kertovat ehkä enemmän lukijasta kuin tarinasta. Jossain kaukana on Vietnamin sota, mutta ei se näitä koululaisia sen kummemmin kosketa.

Yleisesti ottaen tunnelma oli jotenkin unenomainen. Maaginen realismi on tässä ehkä parhaimmillaan, ei ylilyövänä vaan juuri oikein.

Mahtava kirja. Ja lyhyt. Kyllä rakastan tämmöstä.

4 comments:

Siina said...

Oooh! Lyhyt! Kiitos tämän painottamisesta. Tuli ihan sellainen olo, että josko oikein enkuksi lukisin tämän.

Siina said...

Oooh! Lyhyt! Kiitos tämän painottamisesta. Tuli ihan sellainen olo, että josko oikein enkuksi lukisin tämän.

Siina said...

Minä en kommentoi enää ikinä puhelimella kun aina tulee kahdesti ja joudun häpeämään itseäni loputtomasti!!
(paitsi tämän vielä kommentoin, sitten en enää ikinä!)

Liina said...

Lue! Oli hyvä, luulen, että tykkäisit!

Ja kommentoisit nyt. Tai kunhan jollain. Aina niin sun kommenteista ilahdun. (Meinasin kyllä että olisin voinut poistaa tuon tuplainstanssin, mutta jälkimmäisen kommenttisi valossa se saattaisi ehkä vain pahentaa asiaa?)