12/06/2015

The Buried Giant

Olen tähän asti ikinä lukenut Kazuo Ishigurolta vain Never Let Me Go:n, joten vähän jännitti tarttua tähän uuteen The Buried Giant -teokseen. Ja niin kai on jännittänyt monia muitakin, kun suosikkikirjailija on mennyt ja sortunut fantasiakirjallisuuteen.



Genrerajat ovat ihan kamalia, jos ne estävät ihmisiä tarttumasta tähän utuiseen muistia, muistoja ja - no, sotaa käsittelevään teokseen.

Vaikka näennäisesti kirjan voisi luokitella miekka ja magia -kirjallisuudeksi, se on lopulta kaikkea muuta. Päähenkilönä on vanha pariskunta; matka, jolle he lähtevät, ei ole karttaa halki laukkaava riehakas kulkue vaan hyvin ihmisen mittainen matka; eikä väkivallassa ole mitään kaunista tai jaloa. Henkilöt ovat menneiden valintojensa kyyryyn painamia.

Hieno kirja. Ihan siis kerta kaikkiaan.

4 comments:

Siina said...

Ooh! Mä olen lukenut Never Let Me Gon, jota rakastin, ja Pitkän päivän illan, jota en niinkään, mutta tämähän kuulostaa taas erittäin potentiaaliselta rakkaudelta. Voi veljet! Kiitos kun kerroit!

Siina said...

No pittää vielä kysyä, oliko pitkä?

hdcanis said...

Kyllä, kuulostaa houkuttavalta (ja minähän siis pidin Never Le Me Gosta, Pitkän päivän illasta kuin Menneen maailman maalaristakin)

Liina said...

No niin, Siina, toivottavasti tykkäät. Minusta Ishiguron tekstissä on jotain ihan maagista. Ja mitä pituuteen tulee, tämä vaikuttaa epäilyttävän paksulta (ts. normaali kovakantinen) kunnes tajuaa, että paperi on kaksi kertaa paksumpaa kuin normaalisti ja taittokin väljä. Ei siis kovin pitkä, ja löytyy muuten myös e-kirjana kirjastosta.

Ehdottomasti suosittelen tsekkaamaan, hdcanis! Mun pitää seuraavaksi se Pitkän päivän ilta.