Ken MacLeod: The Execution Channel löytyy em. masterlistalta.
Minä olen nähnyt Ken MacLeodin ilmielävänä Finnconissa kerran. MacLeod oli kunniavieraana; ja joku tilaisuus oli peruttu. En muista tilaisuutta, mutta sali oli tupaten täynnä, koska Neil Gaiman esiintyi seuraavaksi. MacLeod oli usutettu lukemaan ääneen uutta kirjaansa.Muistan, että kirjailija vaikutti vallan hermostuneelta, ja ettei tekstistä saanut skottiaksentin takia paljon paskaakaan selvää. Lisäksi muistan, että Ken MacLeod vaikutti niin sympaattiselta, että menin tietysti ostamaan kirjojaankin; ne päätyivät kilometrin mittaiseen to read -jonooni, ja The Execution Channel on ensimmäinen lukemani MacLeod.
TEC onkin hyvä, ja ainakin huimasti parempi kuin edellinen lukemani teos. Aihekin on toki eri; lähitulevaisuudessa disinformaatiolla ja disinformaation disinformaatiolla pyritään kätkemään totuus, kunnes ... ympäri käydään ja yhteen tullaan ja totuus on yhtä ihmeellinen kuin viimeinen valhe.
Melko lähelle loppuratkaisua pidin (iloisesti) kirjaa hyvin synkeänä, mutta ehkä se ei sellainen ollutkaan. Loppu yllätti; mutta tässäkin kirjassa oli hieman turha epilogi, joka onneksi kesti vain pari sivua.
Bloggaamisen yhteiskunnallisista vaikutuksista märkiä unia näkevät voisivat tykätä kirjasta kovastikin; tai sitten eivät, mistäs minä tiedän.
Ja suomalaisia kirjoista bongaavat löytävät jotain pientä ja ilahduttavaa.
Minä pidin kirjasta melkoisesti; lukukokemuksena se ei ollut kovin raskas, ja vaikka siinä oli sitä tiettyä toivottomuutta - ja sellainen juonenkäänne, joka minusta on kamalinta mitä voi tapahtua - eivät henkilöhahmot kuitenkaan tulleet kovin lähelle. Toivottomuutta oli yllättävän helppo sietää. Toisaalta se tietty etäisyys ehkä jätti lukukokemuksen johonkin kolmen-ja-puolen-tähden paikkeille.
Eiköhän tämän jälkeen uskalla seuraavankin MacLeodinsa avata.
No comments:
Post a Comment