Austerlitz

Isäpuoleni huomautti eräänä kesäisenä päivänä, että W. G. Sebaldin Austerlitz on hyvinkin lukemisen arvoinen.

Minä jos kuka ymmärrän vinkin, ja käytin seuraavat 1,5 vuorokautta Austerlitzin parissa. Se oli ehkä vähän turhan kova vauhti, mutta puolustuksekseni on sanottava, että kirja oli tosi kiehtova.

Kirjan kertoja kertoo sattumalta ja tarkoituksella uudestaan ja uudestaan tapaamansa Austerlitzin tarinan. Austerlitz on lähetetty lapsena pois juutalaisvainojen jaloista. Tästä alkaa juurettomuus, jonka korjaaminen ei ole helppoa. Muistot palaavat mieleen assosiaatioiden kautta; eri paikkojen ja tilojen herättämien muistojen. Tästäpä syystä kirjassa käsitellään melkoisen kiinnostavasti myös arkkitehtuuria.

Suosittelen lämmöllä.