Meillä on Jonathan Carrollin Naurujen maa sekä suomeksi että englanniksi. Kanssanisäkäs kun sai suomennetun laitoksen joululahjaksi, ja itse olin ostanut englanninkielisen version aiemmin.
Luin kirjan kuitenkin laiskuuden iskiessä suomeksi. Kanssanisäkäs oli pitänyt kirjasta kovasti. Minäkin pidin; päähenkilö lähtee tutkimaan lapsuutensa suosikkikirjailijan elämää ja inspiraationlähteitä ja löytää jännittäviä asioita penkoessaan kirjailijan kotikaupungissa. Tästä tuli ihan mieleen se, miten voimakkaasti sitä uppoaa joihinkin kirjoihin. Lapsena ehkä vielä voimakkaammin. Tai sitten ei.
On kyllä huomautettava, että lapsuuden suosikkikirjailijan teokset vaikuttivat ihan kuolettavan ärsyttäviltä, sikäli kun niihin nyt kirjan kautta sai tuntumaa.
Tyyli on kai jotain maagista realismia tai sen sellaista - tästä pitänevät nekin jotka eivät voi sietää maahisia tai muuta fantasian peruskuvastoa.
Suomennos oli kaiken lisäksi mainio.
No comments:
Post a Comment