29/01/2009

The Master of the Fallen Chairs

Aina välillä sitä tulee tuhlattua elämäänsä tavalla, joka hieman tuskallisesti muistuttaa siitä, että paremminkin aikansa voisi käyttää.

Henry Porterin The Master of the Fallen Chairs ei ollut oikeastaan huono (lasten)kirja, mutta ei se ollut ihan erityisen ihmeellinenkään. Minä sitäpaitsi vielä uskon, että hyvästä lastenkirjasta nauttii aikuinenkin. Tästä nyt kuitenkin puuttui sellainen taianomainen fiilis, jota usein kirjoista etsin.
Sen sijaan oli orpoja ja iso, vanha talo, ja aikamatkustustakin oli. Aika paljon siis kaikkea, jonka pitäisi olla tosi kivaa.
Ja nyt on kyllä sanottava, että useimmiten kun aikamatkustus otetaan kehiin, niin kiinnostavuus katoaa. Jotenkin ne juonikuviot muuttuvat aina niin masentavan monimutkaisiksi - tulee sellainen fiilis, että kirjailija esittelee lähinnä omaa nokkeluuttaan. Ainoa hyvin aikamatkustuksesta kirjoittanut kirjailija on Kage Baker. (Baker onkin sitten tosi hyvä.)

Mutta kansikuva oli tosi kiva.

2 comments:

Maija said...

Tämä ei liity mitenkään tämän kertaiseen blogimerkintääsi, mutta tulin vaan ilmoittamaan, että jos kiinnostaa niin HQN jakaa 16 ilmaista e-kirjaa (ei tarvitse rekisteröityä eikä mitään, pelkkä napin painallus riittää). Siellä on vaihtoehtoja vähän eri sarjoista, mm. ainakin yksi paranormaali tarina (Nocturne)...

http://www.eharlequin.com/store.html?cid=1316

Liina said...

uuu, harlekiinikirjoja? pitää käydä tutustumassa.

olen kyllä pahamaineisen huono lukemaan e-kirjoja, ja sitäpaitsi taisin saada juuri yliannostuksen romanssia kun luin Meyerin Twilightin.

kiitos vinkistä kummiskin :D