Neal Stephenson on siitä vähän rasittava kirjailija, että kirjat tuntuvat kärsivän jonkunlaisesta pöhötaudista. Ollen silti niin hyviä, että niitä pitää lukea.
Aikoinaan luin Cryptonomiconia kuukauden. Pokkarina 1000+ sivua. Pienintä mahdollista tekstiä, jota ilman suurennuslasia voi lukea. Luvun vaihtuminen ilmaistiin vähän korkeampana rivinvälinä, johon oli tungettu luvun numero. Mutta hyvä se kuitenkin oli.
Crypton jälkeen kuitenkin vähän arastelin Quicksilveriä. Sille on nimittäin kaksi jatko-osaakin. Toisaalta se on juuri ja juuri alle 1000 sivua pitkä. Mutta sopiva Australian matkalle. Ja se olikin yllättävän mukaansatempaava ja kiehtova! Luin ekat 200 sivua muutaman päivän aika Sydneyssä ja loput 700 lennolla Sydneystä Frankfurtiin (Frankfurtin jälkeen luin iltalehdykäiset ja NYTin ja ruokapakkauksen tekstejä silmät väsymyksestä ristissä.)
Quicksilver on eräänlainen vaihtoehtoinen historia, mutta ei varsinaisesti mitään scifiä ja/tai fantasiaa. Kellään ei esim. ole mitään maagillisia voimia. Tarina käsittelee aikansa politiikkaa, kauppaa ja tieteitä - mutta minulle jäivät päällimmäiseksi mieleen tieteet ja matemaattikkojen taistelut. Vaikka olihan siellä sitä politiikkaakin, vakoilua ja vaikka mitä. Ja kryptografiaakin vähän, että Cryptonomiconin esi-osaksi tämän nimittäminen on ymmärrettävää muutenkin kuin pituuden suhteen.
Kaikin puolin kiehtova, ei voi kuin suositella.
No comments:
Post a Comment