Alison Goodmanin kirja The Two Pearls of Wisdom on julkaistu kahdella muullakin nimellä. Jenkeissä se on Eon: Dragoneye Reborn ja brittimarkkinoilla Eon: Rise of the Dragoneye. TTPoW on siis alkuperäisnimi Australiassa, jos mietitte, että missä se kolmas markkina-alue on. Minusta The Two Pearls of Wisdom on kaikkeista paras nimi (joten nyt käytämme sitä, vaikka luinkin brittikappaleen) ja kustantajat typäreitä, mutta ehkä he kuitenkin sitten parhaiten tietävät, mikä nimii osuu ja uppoaa kohderyhmään.
TTPoW on aasialaisvaikutteita saanut mainio fantasia, jossa 12 lohikäärmeherraa hallitsee 12 energialohikäärmettä. Louhikäärmeet auttavat keisarikuntaa. Päähenkilö Eon on yksi oppipojista, jolla on mahdollisuus tulla valituksi tiukkaan lohikäärmeherrakoulutukseen - joka vuosi valitaan siis yksi oppipoika koulutukseen, ettei turhan helpoksi menisi. Eonilla on vaan synkkä salaisuus, ja keisarikuntakin hoippuu tuhon partaalla. Seikkailua seuraa.
TTPoW tuntui kerrassaa omalaatuiselta ideoidensa puolesta, enkä ihan malttaisi odottaa seuraavaa osaa. Sitäpaitsi kirjaa lukiessa jännitti välillä niin, etten meinannut uskaltaa kääntää sivua. Tiedä sitten, onko se pelkästään hyvä asia - välillä lukeminen vähän ahdistikin. Enkä kokenut mitään hirveän suurta läheisyyttä päähenkilöön. Eon oli nimittäin sitä sorttia sankari, joka tajuaa keskeiset asiat vasta kun lukija on jo hakenut rautalankaa saattaakseen pari faktaa jakeluun myös päähenkilölle.Paljon hyvää, vähän parannettavaakin - kerrassaan mainio kokemus.
2 comments:
Heh, hauskasti sanottu tuo että lukijan pitää mennä hakemaan rautalankaa ennen kuin päähenkilö tajuaa asioiden käänteitä =D Kieltämättä tuo on joissakin kirjoissa aika rasittava piirre kun lukijana tietää sata sivua aikaisemmin että missä mennään, mutta päähenkilö vaan hölmöilee joutavia ennen kuin saa ahaa-elämyksen, että jukupliuta näinhän tää meneekin... hohhoijaa.
Tää ei ehkä ollut ihan pahimmasta päästä ... eikun olipas kyllä sittenkin.
MUTTA toisaalta saattoi ajatella, että nykykulttuurimme näkökulmasta asioiden käänteet olivat ilmeisiä, mutta päähenkilön kulttuurisesta viitekehyksestä käsin eivät olleet. Silti vähän rasitti :D
Post a Comment