Minulla ja Tim Powersilla on hieman hankala suhde, jossa minä hampaat irvessä luin Powersin kirjoja ymmärtämättä ihan täysin mikä niissä oli niin hienoa ... kunnes sitten yhden kirjan kohdalla aloin vähän nähdä valoa tunnelin päässä, ja sitten luin Last Callin ja se oli rakkautta.
Powersia on suomennettukin; Anubiksen portit (kahdessa osassa) ja Paheiden palatsi. Kaikki suomennetut Powersit löytää kirjastosta jostain syystä ihan äärettömän tuhruisina kappaleina. Ilmeisesti kaikki Powersia ennen minua lukeneet tupakoivat ketjussa ja syövät rasvaista ruokaa samalla kun lukevat.
Anubiksen porteista en siis ikinä oikein riemastunut, ja Paheiden palatsi jäi lukematta. Nyt sitten huomasin kuitenkin, että sitä kehuttiin jossain ja päätin tarttua kirjaan.
Meh.
Fiilis tästä oli suunnilleen sama kuin Anubiksesta. Että kyllähän sen luki, ja varmasti voisi aikansa huonomminkin käyttää, mutta mistään elämää suuremmasta ei kyllä ollut kyse.
En tiedä, onko suomennoksella jotain vaikutusta - luulen, että on - mutta ainakaan minä en suuremmin riemastunut kaikista suomennosratkaisuista, vaikka en tietenkään parempiakaan osaa antaa tilalle. Tietysti Powers tuskin on helpoin suomennettavakaan - mutta silti, kultti jonka johtaja on nimeltään Närhenpuska ei vaan oikein kuulosta millään muotoa vakavasti otettavalta.
Jos Powers kiinnostaa, kannattaa mieluummin ehkä lukea englanniksi. Ja ehkä Last Call.
No comments:
Post a Comment