21/05/2009

Linnunaivot

Minä olen myöhemmässä kuin kukaan ja luin Johanna Sinisalon Linnunaivot vasta viime kuussa. Oikeastaan se johtuu siitä, että toivoin kirjaa joululahjaksi, mutta vaikka kuljin 2 kuukautta ennen joulua paukuttaen patarumpua ja mainostaen kovaan ääneen, etten lainkaan pahastuisi jos paketista aattona löytyisi Sinisalon uusi kirja, joulupukki ei ottanut onkeensa. Hmph. Ehken sitten ollut kovin kiltti.

No, nyt sitten lainasin Linnunaivot kirjastosta, ja sepä jäikin sitten hieman kaivelemaan. Hyvää kotimaista kirjallisuutta on ilo tukea, ja Linnunaivot oli niin hyvä, että sen löytäisi mielellään omastakin hyllystä.

Minulle jäi lukemistani arvosteluista sellainen kuva, että kirja on suorastaan hyytävä, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Ilokseni kuitenkin huomasin, että hyytävyys oli sopivan pienieleistä ... ja ehkäpä patarumpua paukuttava jännitys ei hyytävyyden tunnusmerkkejä täytäkään. Patarummut ovat ilmeisesti ihan turha keksintö.

Pidin kirjoitustyylistä - siitä, että kahden päähenkilön osiot olivat erilaiset ja molemmat olivat uskottavia, pidin ajatuksista joita kirja herätti ja pidin niistä oivalluksista, joita Linnunaivoja lukiessa tuli. Henkilökohtaista ilahtumista aiheutti sekin, että iso osa kirjasta tapahtui Australiassa, jossa kävimme itsekin patarummun paukutuksen aikoihin - vallan eri suunnalla toki.

Linnunaivoja lukiessa ymmärsin myös (jälleen kerran), että lukulistalle on selvästi otettava myös Conradin Pimeyden sydän.

3 comments:

Tuomas B said...

Itse luin ton kirjan alkuvuodesta ja pidin kovasti. Kirjan lopusta keskusteltiin meillä aika pitkään, toinen on toista mieltä ja toinen toista, edelleen. En tähän nyt spoilaile midiä kuitenkaan :)

Pikkasen ärsytti molemmat molemmat päähahmot siinä kirjassa, mutta se kai kuuluu asiaan.

Liina said...

nojoo, päähenkilöt oli ehkä molemmat vähän ärsyttäviä - mutta siis uskottavia kuitenkin :D

Maija Haavisto said...

Minä olen niin myöhässä, että luin kirjan vasta viime vuonna! 2009 taisin sen saada joululahjaksi (oma vihjailuni taisi onnistua hieman paremmin), mutta piti säästellä. Hyvä kirja, joskin tykkäsin ehkä enemmän Sinisalon Lasisilmästä (vaikka sen loppu olikin vähän kökkö).

Blogisi on sen verran hauskasti kirjoitettu, että lisäsin sen oman blogini blogrolliin, jonne yleensä en lisää kirjablogeja (koska niitä on niin paljon ja suurin osa on hyvin samanlaisia).

Ajattelin kysyä myös, haluaisitko kenties ilmaisen arvostelukappaleen esikoisromaanistani Marian ilmestyskirja? Se ilmestyy lähiviikkoina ja blogaajille tarjotaan ilmainen arvostelukappale PDF-muodossa, ennen ilmestymistä toki. Jos haluat tutustua kirjaan ensin, netissä on lukunäyte. Mikäli kiinnostuit, ota yhteyttä sähköpostilla, maija@writeme.com!