Olen viime aikoina ehtinyt lukea ihan hävyttömän vähän, ja suuri osa siitäkin, mitä olen lukenut, on tuntunut jotenkin keskinkertaiselta tahi tahmealta. Harmittaa - en tiedä, olenko valinnut kirjoja, jotka ovat keskinkertaisia ja/tai tahmeita, vai onko oma mielentilani keskinkertainen ja tahmea. Onko kukaan kokenut samaa? Miten tästä pääsee yli?
Akateemisen alesta hankkimani Elizabeth Kostovan Historiantutkija oli minusta niin keskinkertainen ja tahmea, että pelkäsin muuttuvani tahmatassuksi ja purevani joltakulta nenän irti. Lähtökohdan piti olla mitä mainioin: kirjastoissa ja vanhoissa luostareissa luuhaava vampyyriromsku, mikä muka voisi mennä pieleen?
Minun kohdallani kaikki meni pieleen. En pitänyt yhdestäkään ankeuden ja synkeyden suvereenilla taidolla yhdistävästä päähenkilöstä, kirjastot ja luostarit onnistuivat jollain ihmeen ilveellä olemaan tylsiä, juoni nojasi epäuskottavaan määrään idioottimaisia sattumia, kirjassa käytettiin vakavalla naamalla termiä "paha kirjastonhoitaja" ja pääpahis (itse Dracula) epäonnistui surkeasti vampirismin kaikilla olennaisilla osa-alueilla, jotka - kuten kaikki tietävät - ovat 1) pahaenteisyys 2) kiinnostavuus ja 3) tyylitaju.
Ja tämä on sitten ollut myyntihitti jossain Jenkkilässä. HAUKOTUS.
4 comments:
Samanlaisia fiiliksiä. Olen lukenut tätä itse asiassa ehkä jo melkein vuoden, ja aina kun palaan kirjan pariin se alkaa parinkymmenen sivun jälkeen pitkästyttämään jopa työmatkalukemisena niin paljon että katselen mieluummin maisemia. Ainoa mistä oikeastaan olen pitänyt ovat olleet pienet välähdykset kaupunki- ja paikkakuvauksia. Muuten on sellainen alati odottava "pääseekö tää jossain vaiheessa käyntiin?" ja "tuleeko tästä hyvä?" -olo. Olen nyt ehkä lukenut kolmasosan ja kirja on taas kirjahyllyssä odottamassa seuraavaa kiinnostuspyrähdystä.
No voi. Myönnän silti, tuttu tunne, ei tosin onneksi juuri nyt. Suosittelen jotain aika takuuvarmaa, juuri nyt tietysti Sinisaloa tai sitten vaikka jotain vanhaa tuttua kirjaa. Niin ja jotkuthan väittävät että koko ajan ei ole pakko lukea :). Joku sarja siis vaikka voi tietty myös auttaa.
Heli, ihanaa kuulla, etten ole tahmailuni kanssa yksin. Kaupunki- ja paikkakuvaukset ovat tosiaan hienoja ja saavat aikaan matkakuumeen, mutta keskimäärin olen hieman hämmentynyt siitä, että tästä kirjasta on onnistuttu saamaan näin kuiva. Taito kai sekin.
Tessa, kiitos - eiköhän se tästä taas suttaannu. Tajusin myös kommenttisi luettuani, että aloittamani A Dance for Dragons on selkeästi vahva ehdokas kategoriassa "takuuvarma" mutta se kutale on niin paksu, että sitä ei halua lukea imettäessä. Pelkään, että se tippuu tyttären päähän ja aiheuttaa vammoja :(
Miten niin ei ole pakko lukea? :D
Taisteltuani ensin pari kirjaa työllä ja vaivalla loppuun olen nyt ihan fiiliksissä onnistuttuani tarttumaan loistavan oloiseen Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunkiin. Toivottavasti sinullakin tärppää seuraavan kirjan kanssa! :)
Post a Comment