Libba Brayn Beauty Queens on merkittävä opus kahdella tapaa. Ensinnäkin se oli ensikosketukseni kaupunginkirjaston uuteen e-kirjapalveluun (mahtava), ja toiseksi siinä on universumin paras lähtöasetelma: se kertoo autiolle saarelle haaksirikkoutuvista teini-ikäisistä missikisaajista.
Myönnän ihan heti, että odotin Kärpästen herraa tyttöversiona, mutta ei Beauty Queens ollut mitään sinne päinkään. Ellen vihaisi sanaa "voimaannuttava", luultavasti käyttäisin sitä tässä yhteydessä.
Brayn kirja tapahtuu tulevaisuudessa aikana, jolloin koko Jenkkilää hallitsee käytännössä yksi siviilihallintoakin kuristava korporaatio ja missikisat tyrkyttävät edelleen ahdasta mallia nuorille naisille. Kun mimmien lentokone parhaassa Lost-hengessä tippuu saarelle, tytöt joutuvat toimimaan yhdessä selvitäkseen koettelemuksesta.
Bray kirjoittaa mukaan hyvin erilaisia tyttöjä, ja vähän poikiakin, ja onnistuu olemaan paikoin ihan hillittömän hauska. Ehdoton suosikkini oli kauneuskilpailun säännöt sydämeensä kirjoittanut teksasilainen Taylor, joka ehdottaa haaksirikon toisena päivänä, että kaikkien olisi syytä pitää itsensä kuosissa kisaa varten - Taylor on tietenkin se ärsyttävä tyyppi, mutta sellaisena paras ikinä tapaamani.
Jos BQ ei olisi ollut kuin jonkinlainen tyttökliseiden ja nykymedian läpi huristeleva vuoristorata, olisin ehkä hieman rasittunut siitä, miten jokaisen vähemmistöryhmän edustaja löytää saarelta itsensä ja paikkansa ryhmästä. Kyse ei ole suinkaan siitä, että olisin eri mieltä Brayn kanssa vaan siitä, että perinpohjaisuus asiassa saa kirjan paikoin tuntumaan hieman listamaiselta. Epäilen, että viesti olisi mennyt perille vähemmälläkin. Brayn henkilögalleria on kuitenkin ihan oikeasti aika laaja ja mimmien toimintaa seurasi ihan ilokseen.
Bray lukee käsittääkseni kirjansa itse, ja hyvin lukeekin. Etenkin Taylorin aksentti on tiivistynyttä parhautta.
Myönnän ihan heti, että odotin Kärpästen herraa tyttöversiona, mutta ei Beauty Queens ollut mitään sinne päinkään. Ellen vihaisi sanaa "voimaannuttava", luultavasti käyttäisin sitä tässä yhteydessä.
Brayn kirja tapahtuu tulevaisuudessa aikana, jolloin koko Jenkkilää hallitsee käytännössä yksi siviilihallintoakin kuristava korporaatio ja missikisat tyrkyttävät edelleen ahdasta mallia nuorille naisille. Kun mimmien lentokone parhaassa Lost-hengessä tippuu saarelle, tytöt joutuvat toimimaan yhdessä selvitäkseen koettelemuksesta.
Bray kirjoittaa mukaan hyvin erilaisia tyttöjä, ja vähän poikiakin, ja onnistuu olemaan paikoin ihan hillittömän hauska. Ehdoton suosikkini oli kauneuskilpailun säännöt sydämeensä kirjoittanut teksasilainen Taylor, joka ehdottaa haaksirikon toisena päivänä, että kaikkien olisi syytä pitää itsensä kuosissa kisaa varten - Taylor on tietenkin se ärsyttävä tyyppi, mutta sellaisena paras ikinä tapaamani.
Jos BQ ei olisi ollut kuin jonkinlainen tyttökliseiden ja nykymedian läpi huristeleva vuoristorata, olisin ehkä hieman rasittunut siitä, miten jokaisen vähemmistöryhmän edustaja löytää saarelta itsensä ja paikkansa ryhmästä. Kyse ei ole suinkaan siitä, että olisin eri mieltä Brayn kanssa vaan siitä, että perinpohjaisuus asiassa saa kirjan paikoin tuntumaan hieman listamaiselta. Epäilen, että viesti olisi mennyt perille vähemmälläkin. Brayn henkilögalleria on kuitenkin ihan oikeasti aika laaja ja mimmien toimintaa seurasi ihan ilokseen.
Bray lukee käsittääkseni kirjansa itse, ja hyvin lukeekin. Etenkin Taylorin aksentti on tiivistynyttä parhautta.
2 comments:
Minä olen ihan varmasti kuullut tästä aikaisemmin, joku tätä suositteli.. No joka tapauksessa vaikuttaa hauskalta ja jos tämä e-kirjapalvelusta vielä.. (minä olen näin niinko periaatteessa taas kirjastolakossa). Laitan listalle!
Minä jauhoin tästä siellä piknikillä, mutta totisesti toivon, että joku muukin on suositellut :D
Post a Comment