01/01/2013

Teurastamo 5

Olen koko aikuisikäni vältellyt Kurt Vonnegutia, koska kuvittelin aina kirjojensa olevan jotenkin vaikeita, liian surrealistisia tai jotain. Mutta sitten Itäkeskuksen ihanasta kirjastosta tarttui mukaan Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki (joka kaiken lisäksi sattui vielä olemaan yksi spefin 101 helmestä) - luin kirjasta leijonanosan yhdellä loputtoman pitkällä bussimatkalla Espooseen, eikä se ollutkaan yhtään vaikea. Hieno oli.


Kirjan päähenkilö elää elämäänsä epäjatkuvasti: pätkä sieltä, toinen täältä. Hieman nykyajassa (tapahtumien nykyajassa), paljon sota-ajassa, vähän muukalaisten sieppaamana.

Tässä tarvittaisiin nyt varmaan kirjallisuudentutkijaa analysoimaan kirjaa, mutta minulle se kertoi paljon sodasta - ja päähenkilönsä, koko elämänsä kulun tietävän Billy Pilgrimin kautta kirja tuntui puhuvan myös fatalismista. Pilgrim osoittaa toki tiettyä ihailtavaa stoalaisuutta elämänsä kulussa, mutta tuntuu myös jäävän paitsi suurista iloista ja suruista - asioista, joista me tunnekuohusta toiseen elävät emme ehkä haluaisi luopua.

Scifielementti tuntui hieman absurdilta ja paljon vertauskuvalliselta yhtä aikaa; tieteiskirjalliselta ei vähääkään.

Itse teksti imaisi mukaansa: nauratti, itketti ja kosketti.

Pitää ottaa ohjelmaan enemmänkin Vonnegutia.

15 comments:

Siina said...

Mäkin luin tämän aika äskettäin. Olin myös elänyt ennakkoluulossa Vonnegutia kohtaan, mutta tämä oli kyllä ihan superhieno kirja. Tosin olen edelleen ennakkoluuloinen muuta tuotantoa kohtaan, jotenkin epäilen, että tämä on yksittäinen harhalaukaus muuten höpsössä tuotannossa. Olisin mielelläni väärässä, joten otapa sinä edeltä selvää niin minä luen sitten perässä :)

hdcanis said...

Minultakin on Vonnegutin muu tuotanto jäänyt väliin vaikka tästä pidinkin.
Jotenkin ei niin tiukasti koukuttanut ja kirjojen löytyminen kirjastoistakin on vähän satunnaista (aikoinaan kun halusin aloittaa Vonnegutin lukemisen tästä kirjasta, sitä ei löytynyt oikein mistään, ja nyt kun tuo on luettu niin niitä seuraavaksi kehutuimpia kirjoja tyyliin Titanin seireenit tai Kissankehto ei ole juuri vastaan tullut...)

Liisa said...

Minä luin joskus 15-vuotiaana paljon Vonnegutia. Siinä vaiheessa kun monet aikuisten kirjat tuntuivat vielä vaikeilta tai tylsiltä, mutta Vonnegut oli absurdi ja hauska ja siksi helppo luettava.

Teurastamo 5 on ainoa Vonnegut, jonka olen lukenut aikuisena, viitisen vuotta sitten. Se on ehkä hiukan erilainen kuin muut herran kirjat - ainakin sen perusteella, mitä niistä muista muistan. Ehkä vähän vakavampi ja synkempi. Niistä muistan muistelen pitäneeni ainakin Kissankehdosta ja Siniparrasta erityisen paljon.

Artsi said...

Lue ihmeessä lisää Vonnegutia. Esim. jo hdcaniksen mainitsema >Kissankehto on mainio satiiri.

Booksy said...

Voi miten mukavaa että "löysit" Vonnegutin. Olen lukenut kaikki, en ihan yhtä nuorena kuin Liisa mutta lukiolaisena. Pitäisikin lukea jokin niistä uudestaan...

Liina said...

Siina, hassua, että meillä on näin samankaltainen Vonnegut-tilanne! Jos luen lisää, eikä tuotanto ole höpsöä, lupaan ilmoittaa :D

hdcanis, näitäkö ei siis kirjastosta löydy? Onpa sääli - tämä taisi olla joku Keltaisen kirjaston uusintapainos, ja ainakin takasivujen listan mukaan sarjaan kuuluu enemmänkin Vonnegutia. Ehkä luen tätä lisää sitten, kun vastaan kävelee :)

Liisa, mä olen selvästi ollut liian ennakkoluuloinen (ja näin jälkeenpäin sanottuna, myös hieman rajoittunut) teini - ei olisi tullut mieleenkään lukea Vonnegutia tuolloin. Olisin ollut ihan sopivaa kohderyhmää Twilightille :D Pistän kuitenkin Kissankehdon ja Siniparran muistiin.

Artsi, hyvä! Pitää tutustua. Minua aina vähän pelottaa satiireissa, että missaan jotain olennaista, mikä sitten näkyy täällä postauksissa kun en uskalla sanoa asiasta oikein mitään - mutta voihan sitä silti yrittää.

Booksy, ihan on sinun ja listasi ansiota se, miten paljon olen löytänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana uusia juttuja! Tuntuu aika hurjan hienolta :)

Linnea / pigeonnaire said...

MIes on suositellut tätä pitkään, onnituin löytämään pitkien etsintöjen jälkeen tämän sille divarista. Tosin sitten tästä tehtiin uusintapainos. Mutta joka tapauksessa. Mainiota kuulla tästä innostava kommentti, tämä kun on tuolle toiselle puoliskolle melkoisen tärkeä kirja.

Liina said...

Luultavasti varmin tapa saada mille tahansa kirjalle uusintapainos on vihdoin onnistua löytämään se divarista.

Lue nyt ihmeessä sinäkin :)

Täti-ihminen said...

Jes, vihdoinkin kirja, johon pystyn kommentoimaan jotain! En tosin sisällöllisesti, koska minulla Vonnegut kuuluu varhaisaikaisuuteen, mutta yksi suuria suosikkejani oli kaksikymppisenä.

Ja nyt kun tajusin, että muistikuvani Vonnegutin tuotannosta ovat blankoa, lisään ne listalleni "kirjoja, jotka luen (uudelleen) kunhan on aikaa". Se lista ei muuten valitettavasti lyhene.

Liina said...

Jes, Täti-ihminen lukee mun kirjablogia! Kiva kun kommentoit :)

Mitkään omat kirjalistani eivät toistaiseksi ole lyhenneet, vaikka pää sauhuten yritänkin niitä kutistaa. Toivottavasti pääset Vonnegutin pariin vielä, kun minä siitä jotain muistan, niin voimme keskustella :D

kew said...

Minäkin ahmin Vonneguttini lukioikäisenä! Mulle se oli kyllä porttihuume Gabríel Garcia Marqueziin.

Ei kaduta.

kew said...
This comment has been removed by the author.
Liina said...

Ja voit lopettaa koska tahansa? :D

Ei minuakaan kaduta!

Erja said...

Muistan tykänneeni Kissan kehdosta lukioikäisenä kovasti, mutta jostain syystä muuta Vonnegutia en muista lukeneeni.

Nyt törmäsin tähän Teurastamoon viime viikolla, kun lukupiiri haluaa selvittää, mitä postmodernismi tarkoittaa kirjallisuudessa. Tämä on on kuuulema postmodernin romaanin klassikko.

Ja Vonnegutia ei tosiaan paljon enää ole kirjastoissa, ne on luettu loppuun ja muutama kappale lienee myös kadonnut... Nyt on kyllä tullut vissiin parikin uutta painosta, eli ehkä tilanne kohta paranee.

Liina said...

Erja, tämä oli hyvä tieto! En oikein nimittäin ole ollut varma siitä, mitä postmodernismi on, mutta tästedes voin aina ajatella Vonnegutia :D

Pidän peukkuja tilanteen paranemisen suhteen! Tulee jotenkin surullinen olo aina, kun jotain kirjaa ei löydy enää edes kirjastosta. Vaan eiväthän ne ikuisesti kestä, ahkeraa lukemista etenkään.