03/04/2013

Bring Up the Bodies

Hilary Mantel on minusta niin hyvä kirjailija, että haluaisin oikeastaan puhua asiasta kaikkien kanssa. Lähettelen tekstareita ympäri maata ihastellakseni Mantelin tekstiä.* En halua tietää muusta maailmasta mitään lukiessani Mantelin tekstiä.

Ajatus siitä, että lukisi lisää Mantelia on kauhean pelottava. Entä, jos pettyisin?


Bring Up the Bodies ei todellakaan ollut mikään pettymys. Se kertoo siitä näennäisesti jännästä ajanjaksosta, jolloin kuningas pettyy ja kyllästyy vaimoonsa, Anne Boleyniin. Eihän se tietenkään oikeasti ollut jännää, se oli surullista ja väistämätöntä ja kauheaa. Kirjassa tilaa saakin Cromwellin pimeämpi puoli; se, joka pelkää ja joka saa hänet janoamaan kostoa rakkaittensa kärsimysten tähden.

Voihan, kuulkaa. Ei tunnu siltä, että olisin edes arvollinen tästä mitään sanomaan. Hypistelin jokaista lausetta. Itkin ja nauroin. Ihastelin Mantelin taitoa tehdä kauheista asioista kauheita tekemättä niistä kuitenkaan verisiä ja inhottavia.

Lopuksi tekstinpätkä siitä, millainen olisi voinut olla naisen asema ja voima Cromwellin Englannissa, yhteiskuntaluokasta riippuen:
For what can a woman like Jane Rochford do when circumstances are against her? A widow well-provided can cut a figure in the world. A merchant's wife can with diligence and prudence take business matters into her hands, and squirrel away a store of gold. A labouring woman ill-used by a husband can enlist robust friends, who will stand outside her house all night and bang pans, till the unshaven churl tips out in his shirt to chase them off, and they pull up his shirt and mock his member. But a young married gentlewoman has no way to help herself. She has no more power than a donkey; all she can hope for is a master who spares the whip.

* Hyvä on, oikeasti tekstasin vain Booksylle, en keksinyt muita ymmärtäjiä.

9 comments:

Lukutoukka said...

Nämä ovat minunkin suosikkejani. Odotan innolla kolmatta osaa. Se täytyy varmaankin lukea englanniksi, sillä tuskin maltan odottaa suomennosta. Olen lukennut molemmat osat suomeksi, mutta nyt ajattelin ottaa uusintakierroksen ja kokeilla näitä alkukielellä.

Liina said...

Ymmärrän. Melkein voisin suositella englanniksi lukemista, jos se noin yleensäkin sujuu - minusta Mantelin kieli on niin hykerryttävää, että jotain on pakko kadota käännöksessä :)

Odotan itsekin kolmosta innolla ja vavistuksella!

Anonymous said...

On, hyvä on - tosin mä tykkäsin Wolf Hallista vielä enemmän. Sen sijaan Ranskan vallankumoukseen sijoittuva Greater place of safety ei ollut läheskään näin hyvä, eli en tiedä uskallanko /viitsinkö lukea muita.

Tässä on musta loistavaa se, mikä historiallisissa romaaneissa aina pitäisi olla, eli ajasta ja paikasta riippumatta ihmiset on aina ja vain ihmisiä, ja niitä pystyy ymmärtämään sen verran kuin nyt muita ihmisiä voi.

Hanna / Kirjainten virrassa said...

Mie en ole vielä lukenut Mantelia ollenkaan. Itse asiassa ihanan hehkuttavan juttusi takia mulle tulikin halu lukea joku hyvä historiallinen romaani.

Suketus said...

Oijoi, tuolla tää odottaa hyllyssä. Pakkohan siihen olis piakkoin tarttua, en tajua miten olen jo näinkin kauan voinut pantata, vaikka rakastin Susipalatsia!

Liina said...

Leluteekki, kiitos varoituksesta, minäkin ajattelin keskittyä Mantelin tuotannosta juuri näihin kirjoihin - hyvä kuulla, että se on ehkä oikea valinta!

Tässä oli musta vielä jotenkin erinomaisen hienoa henkilökuvaa, harvoin näkee sellaista :)

Hanna, no niin, suosittelen esim. Mantelia ;)

Suketus, aina sitä on hyvä vähän pantata, kasvaa luonne siinä sivussa :D

Booksy said...

Jälkijunassa mutta kumminkin: hieno kirjoitus! Minäkään en uskalla muuten edes ajatella tutkivani muuta Mantelin tuotantoa... odotan vain kolmososaa ja luen senkin ehdottomasti englanniksi.

Mantelin Cromwell on yksi kiehtovimmista fiktiohahmoista ikinä. Ennen kuin luin nämä kaksi, en olisi uskonut, että voin vielä löytää jonkun uuden näkökulman tuohon aikakauteen, siitä kun olen lukenut kirjastollisen verran jo ennen... mutta niin vain Mantel pani ajatusmallini uusiksi. :-)

Liina said...

Jälkijuna on ihan hyvä juna!

Cromwell tuntuu jotenkin niin kauhean inhimilliseltä hahmolta, eikö? Ne samat piirteet jotka tekevät hänestä hienon tekevät hänestä myös kauhean. Pätee varmaan kaikkiin meistä.

Voi, kunpa se kolmas osa nyt pian tulisi. Voi, kunpa Cromwellille vastoin odotuksia kävisi hyvin!

Booksy said...

Hah, fanithan ristiinnaulitsisivat Mantelin jos hän erehtyisi poikkeamaan historiallisista tosiasioista... mutta sielunmaailmaa ajatellen Cromwellille voi käydä hyvin tai huonosti. Hm.

(Odottavan aika on kirotun pitkä!)