23/07/2013

Marina

Teen taas aikahypyn nykyhetkeä lähemmäs syistä, jotka selvinnevät kohta, ellette nukahda. (Niin, nyt sitten seuraa sitä bloggaajan omaan persoonaan keskittymistä asiallisen kritiikin sijaan, mutta siihen olettekin jo tottuneet.) 

Kun näin Carlos Ruiz Zafónin juuri suomennetun Marinan kirjakaupassa, ensimmäinen ajatukseni oli, myönnän, "Kylläpäs sitä nyt suolletaan." Tämä siitä huolimatta, että koko lailla pidin Tuulen varjosta ja olen mielihyvällä odotellut sopivaa hetkeä lukea sen jatko-osatkin.

Kuva kietaistu Internetistä.*
Sitten herra Sivukirjasto osti Marinan (onnistuimme käymään yhden kirjakauppareissun aikana kassalla kolme tai neljä kertaa, olemme kovan luokan haahuilijoita), ja kun kirja on ostettu, se toki liitetään osaksi niiden kirjojen pinoa, jotka tullaan lukemaan heti sopivan hetken koittaessa tällä tai ensi vuosisadalla.

Sopivan hetken sijaan koitti herra Sivukirjasto, joka Marinan luettuaan vaati, että minunkin on se luettava pikimmiten, jotta hän voi blogistani lukea siitä vielä, kun muistaa kirjasta mitään. Aikahyppy on siis suoraa seurausta siitä, että jos jotain olen niin kuuliainen vaimo. Ja nyt se Marina.

Ensinnäkin ennakko-odotukseni kirjaan paranivat melkoisesti luettuani alkusanat: Marinaa ei ole suollettu Tuulen varjon sukseen jälkeen vaan sitä ennen, vuonna 1999.

Toiseksi kirja oli mitä mainioimmin goottilainen tanssi halki Barcelonan. Tai no, ehkä se oli melkoisen suorasukainen hatunnosto Shelleyn Frankensteinille. Zafon on tunkenut juoneensa takuulla kaiken mahdollisen kauhean ja romanttisen ja saanut aikaan melkoisen vauhdikkaan ja minusta myös kohtuullisen toimivan keitoksen. En tarkoita, että kaikki tarinan elementit kestäisivät välttämättä kriittisempää silmäilyä, vaan sitä, että jos heittää kriittiset lähilukulasinsa roskikseen ja keskittyy nauttimaan täysin rinnoin rapistuvista katalonialaisista kartanoista ja hunnutetuista salaperäisistä naisista, tulee huomaamattaan viettäneeksi joitakin tunteja oikein mukavasti. Parissa kohdassa Zafon onnistui myös olemaan aidosti pelottava. No, minusta. On tärkeää huomata, ettei minun pelotteluni kaikkien tahojen mielestä ole lainkaan vaikeaa.

Se on kyllä sanottava, että kirjan kaksi tarinaa eivät minusta aivan saumattomasti toimi yhdessä - tai no, toimivathan ne kun pakko on, mutta lukijan on kyllä hylättävä epäusko tyystin päästäkseen sinuiksi niiden yhteensattumien kanssa, joista koko seikkailu lopulta alkaa.

Ne, jotka lukevat Zafonia lähinnä päästäkseen Barcelonaan, eivät pettyne Marinankaan kanssa. Itse huomasin kyllä jo surukseni unohtaneeni kaupungin lähestulkoon tyystin.

* ...Otavan oman verkko-osaamisen petettyä pahemman kerran: mitään sivua ei Otavan sivustolta voida löytää. Toivottavasti edes IT-tuki löytyy pian siellä Otskulla!

6 comments:

Anonymous said...

Ilmaisen täten pettymykseni siitä, että vaikka otsikossa niin annettiin ymmärtää, ei postaus sisältänyt lainkaan marinaa.

Terveisin asioiden ytimestä,
-Vuokko

Irene said...

Minä luin juuri Tuulen varjon, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä! =D En malta odottaa, että pääsen lukemaan lisää Ruiz Zafónia.

Erja said...

Kävin tarkistamassa, olen varausjonossa sijoituksella 25.

Tosin Tuulen varjon kakkososa on odottanut lukuvuoroa omassa hyllyssä jo monta vuotta. Kaikki silloin sitä kilvan moittivat huonommaksi kuin ykköstä.

Vaikka kyllä se varmaan on se eräpäivän puuttuminen suurin syy siihen että se on saanut niin rauhassa tuolla pölyttyä.

Liina said...

Vuokko, juuri se puujalkavitsi unohtui! Just tän takia rakstan sua - meillä on yhtä hieno huumorintaju <3

Irene, olihan se Tuulen varjo kyllä mahtava. Tämä oli vähän erilainen, höpsömpi, mutta silti mainio.

Erja, auts auts. Onko kappaleita edes monia?

Mulla on täsmälleen sama ongelma sen Tuulen varjon kakkososan kanssa. Kukaan ei vaadi sitä takaisin, joten kiirekös tässä.

Villasukka kirjahyllyssä said...

Minä olen ennakkoihastunut Ruis Zafónin kirjoihin. Ehkä se johtuu kannen lyhtypylväistä, mene ja tiedä. Tuulen varjo odottelee lukupinossa kirjastosta haettuna. Olen onnistunut pidättelemään itseäni ostamasta koko sarjaa ennen aloitusosan lukemista, mutta tiukkaa tekee...

Niin joo, tämä Marina kiinnostaa myös.

Liina said...

Voi apua, toivottavasti ennakkoihastuminen ei johda pettymykseen! Nyt äkkiä lukemaan Tuulen varjo, ennen kuin ihastuminen tuosta kasvaa isommaksi :)

(Nyt ihmettelin muuten jo itsekin, miksi olen kirjoittanut marisemisteemaisen postauksen kun luin kommentti-ilmoituksen otsikon :D)