Stephen Baxterin Proxima oli, tuota, öh. Ja ihan hyväkin.
Premissi on sellainen, että Proxima Centaurin aurinkokuntaan eräälle planeetalle lähetetään koko liuta asuttajia. Heidät voidaan laivata paikalle, koska Merkuriuksesta on löytynyt jänniä energianlähteitä tuosta noin vaan, Deus Ex Machinan laaksosta. Hyvä on, laakson nimen keksin itse. Mutta tämä ei asuttajapossea kiinnosta, sillä he ovat yksisuuntaisella reissullaan vastoin tahtoaan.
Tuota. Erm. Tavallaan kirjaa lukiessa oli hetkiä, jolloin olin kauhean tyytyväinen luettavani valintaan, mutta aika lailla oli kyllä niitäkin hetkiä, jotka tuottivat lieviä kriisejä. Etenkin alussa ja lopussa.
Loppu nyt oli, sanoisimmeko, yllätyksellinen, mutta valitettavasti ei hyvällä tavalla, vaan enemmän näin: aaaargh kirosana tämä on sarjan aloitusosa + aaaargh kirosana tämän koko kirjan olemassaolo on kirjailijan huono käytännön pila + miksi luin tätä 450 sivua = defenssit käyttöön.
Toisaalta kirjassa oli ihan äärettömän sympaattinen ja ihana maatalousrobotti. Hän oli muuten kirjan hahmoista kaikkein samastuttavin ja mukavin. Kukaan ihmishahmoista ei oikein ikinä tuntunut pääsevän yli tarpeestaan olla mahdollisimman ikäviä.
Mutta olihan tässä avaruutta, sanan parhaassa merkityksessä. Skaalaa. Sellaisesta pidän.
Premissi on sellainen, että Proxima Centaurin aurinkokuntaan eräälle planeetalle lähetetään koko liuta asuttajia. Heidät voidaan laivata paikalle, koska Merkuriuksesta on löytynyt jänniä energianlähteitä tuosta noin vaan, Deus Ex Machinan laaksosta. Hyvä on, laakson nimen keksin itse. Mutta tämä ei asuttajapossea kiinnosta, sillä he ovat yksisuuntaisella reissullaan vastoin tahtoaan.
Tuota. Erm. Tavallaan kirjaa lukiessa oli hetkiä, jolloin olin kauhean tyytyväinen luettavani valintaan, mutta aika lailla oli kyllä niitäkin hetkiä, jotka tuottivat lieviä kriisejä. Etenkin alussa ja lopussa.
Loppu nyt oli, sanoisimmeko, yllätyksellinen, mutta valitettavasti ei hyvällä tavalla, vaan enemmän näin: aaaargh kirosana tämä on sarjan aloitusosa + aaaargh kirosana tämän koko kirjan olemassaolo on kirjailijan huono käytännön pila + miksi luin tätä 450 sivua = defenssit käyttöön.
Toisaalta kirjassa oli ihan äärettömän sympaattinen ja ihana maatalousrobotti. Hän oli muuten kirjan hahmoista kaikkein samastuttavin ja mukavin. Kukaan ihmishahmoista ei oikein ikinä tuntunut pääsevän yli tarpeestaan olla mahdollisimman ikäviä.
Mutta olihan tässä avaruutta, sanan parhaassa merkityksessä. Skaalaa. Sellaisesta pidän.
No comments:
Post a Comment