18/05/2014

2001

Äyyy, vihaan klassikoista kirjoittamista. Väistämättä tulee tunne siitä, etten minä välttämättä ole niitä arvollinen edes lukemaan, saati sitten niistä puhumaan.


No, Arthur C. Clarken 2001 A Space Odyssey nyt sitten kuitenkin, ja äänikirjamuodossa vieläpä. Olen ilmeisesti nähnyt leffan joskus, ja äänikirja alkoikin kiinnostavalla esittelyllä elokuvan ja leffan suhteesta. Tämän pätkän taisi lukea Clarke itse, varsinainen ääni haudan takaa.

Itse kirja oli - no, toki se oli hyvä. Tietenkin. Eikä sillä tavalla edes kovin kiusallinen skenaario, toisin kuin ehkä olisi voinut odottaa joltain vuonna 1968 kirjoitetulta teokselta. Mitä nyt toki sukupuolten väliset suhteet olivat varsin viiskytlukulaiset. Kuunnellessani teosta huomasin yhtäkkiä, miten paljosta tieteiskirjallisuus ja tieteisleffat ovat Clarkelle velkaa - hyvin samaan tapaan kuin Tolkien määritti fantasiakirjallisuuden suunnan pitkälle tulevaisuuteen näyttää Clarke tehneen scifille.

Osittain on kuitenkin tunnustettava, että kirja lipui myös aika pehmeästi ohi. Koska olen nähnyt ja lukenut jo kauhean määrän siitä kaanonista, joka 2001:sta ammentaa, kirja ei ollut mullistava tai järisyttävä. Silmiä avaava sentään kuitenkin.

3 comments:

Suketus said...

Mulla on sellainen mielikuva, että tämä kirja kävi (suomennoksena) joskus kääntymässä kirjahyllyssäni, mutta jatkoi matkaansa lukemattomana. En ole ihan varma, miksi. Kiinnostaisi kyllä lukea tämä.

Leffa on jotakuinkin pelottava, etenkin se viimeinen osuus. Hyh, kylmiä väreitä. (Mutta hieno siis!)

Booksy said...

Tämä on kyllä hyvä esimerkki kirjasta, joka jotenkin jää oman vaikutuksensa jalkoihin.... :-)

Liina said...

Suketus, jotenkin klassikot on sellaisia, että niiden kimppuun vain ei tule käytyä.

Mutta nyt en ole varma, olenko sittenkään nähnyt sitä leffaa, kun en muista sitä pelottavana. Hmmm.

Booksy, pistämättömästi laitettu! Juuri noinhan se taitaa olla :)