07/10/2014

We Are All Completely Beside Ourselves

Karen Joy Fowlerin kirjan We Are All Completely Beside Ourselves kannessa Ursula K. LeGuin sanoo näin: "Karen Joy Fowler has written the book she's always had in her to write."


Noin. En tunne Fowleria ollenkaan, kirjailijana siis, tai millään muotoa, mutta We Are All Completely Beside Ourselves on kirja, joka tuntuu ... no, se tuntuu juuri sellaiselta, kuin LeGuin kuvailee. Se on niin hieno kirja perheistä, ihmisistä, eläimistä ja sen sellaisista, että tuntuu vaikealta ajatella, että sellaisia tuotettaisiin yhdenkään tuotteliaan kirjallisen elämän aikana kovin monta.

Eikä nyt siis silläkään, että meissä kaikissa voisi piileskellä kirja, joka on yhtä mainio kuin We Are All. Ei. En usko, että piileskelee. Mutta Karen Joy Fowlerissa onneksi piileskeli.

En kerro juonesta sen enempää, sillä alkupuolella oli sellainen juttu, ja jos sitä juttua ei arvaa, voi veljet kuulkaa! Minä en arvannut. Toisaalta voi olla, että juttu paljastuu, jos tekee yhtään taustatyötä, mutta minähän en moista harrasta, tartun vain kiinnostavuuksiin kirjaston uutuusluettelossa. Ja onneksi tartun.

Kirjassa siis tarinansa - ja perheensä tarinan - kertoo Rosemary. Rosemaryn kertojaääni on elävä, hauska; hän voisi ihan hyvin olla uusi kirjallinen bestikseni. Kirjan teemat eivät ole kovin keveitä, mutta tapa, jolla Fowler niitä käsittelee, ansaitsee hatunnoston.

Voinko tähän loppuun tarkentaa vielä, että tässä kirjassa ei ole mitään spekulatiivisia elementtejä ja että se täten sopii kaikille louhikäärmeitä sun muuta karttaville, ja että oikeastaan kaikkien pitäisi lukea tämä? Itse asiassa tätä tarkennusta ei ehkä tarvita, sillä kaikki muut ehkä tietävätkin, että tämä on ehdolla Booker-palkinnon saajaksi.

Kiitos. Olen puhunut.

6 comments:

Siina said...

Tämäpä kuulostaa kiinnostavalta! Olen lukenut kirjailijalta Jane Austen -lukupiirin, joka oli melko kepeä, eikä muistaakseni herättänyt enempiä haluja jatkaa kirjailijan parissa. Onpa ihanaa, että hän on mitä ilmeisimmin kehittynyt urallaan kovastikin. Tulen iloiseksi sellaisesta! Tulee semmoinen olo, että mitä tahansa voi tapahtua! Lempikirjailijani voivat muuttua vieläkin paremmiksi!

Liina said...

Minustakin Jane Austen -lukupiiri kuulostaa jo nimensä puolesta vähän köykäiseltä - ei varmaan ole ollenkaan huono, mutta tämä We Are All... tuntui just siltä, että tyyppi on tähän asti osannut kirjoittaa ja nyt hän osaa sanoakin jotain. (Tai no en tiedä, osasiko aiemmin kirjoittaa, nyt minusta kyllä osasi.)

Kyllä tämä minusta on iloinen esimerkki siitä, että kehittyminen on aina mahdollista!

Maria/Sinisen linnan kirjasto said...

Kuten Siina, minäkin olen aikoinaan lukenut Jane Austen -lukupiirin enkä sen perusteella olisi lukenut enempää Fowleria, mutta tästä kiinostuin! :)

Liina said...

Maria, nyt en kohta voi olla lukematta Jane Austen -lukupiiriä tietääkseni, miten se tähän vertautuu :D

Toivottavasti päädyt tämän lukemaan. Hieno kirja on.

Siina said...

Piti tulla vielä tänne kommentoimaan, että minäkään en yhtään arvannut sitä juttua, ja sitten kun se paljastui, en uskonut sitä. Luin varmaan kymmenen sivua ennen kuin uskoin, että se tosiaankin oli kirjaimellisesti niin kuin siinä luki.

Liina said...

Itse asiassa mulle saattoi ehkä käydä vähän samalla tavalla. Se oli niin yllättävä.