Bruce McAllisterin The Village Sang to the Sea oli sen kokoinen ja näköinen kirja, että siltä odotti jotenkin todella liihottelevaa, unenomaista tekstiä.
Vähän sitten yllätyin kun sisältä löytyikin 13-vuotiaan pojan kokemuksia pienestä italialaiskylästä 60-luvulta. Aika juurevia kokemuksia vieläpä, ehkä se liittyy ikään, 13-vuotiaista ei vaan saa liihottelevaa ja unenomaista irti, vaikka samalla ehdottomasti - kuten kansikin lupaa - taikuuteen liittyviä.
Mutta yllätys oli kuitenkin vain myönteinen. Kirjassa on tarinoita, joista suuri osa on ilmeisesti julkaistu irrallisina, mutta jotenkin se vain toimii hienosti kokonaisuutena. Päähenkilö Brad kokee asioita, jotka jotenkin solahtavat osaksi arkea, vaikkeivät selvästi arkisia olekaan. McAllisterin taikuus ei ole toisaalta myöskään harmitonta. Ei se nyt pahansuopaakaan ole, mutta ei vain hyväntahtoista. Bradiltakin se vaatii jotain.
Pidin kirjasta hirveästi. Pidin sen tarinoista ja vielä enemmän pidin joistakin erityisen tarkkanäköisistä havainnoista, joita McAllister tarinoidensa yhteydessä tekee.
Jostain syystä minulla oli kova kiusaus lukea tarinasta omaelämäkerrallisuutta (etenkin kun McAllister, kuten kirjansa päähenkilö, on kai laivastoupseerin lapsena elänyt Italiassa skidinä), mutta siinä taitaa olla kyse vain toiveajattelusta. Haluaisin niin kovin elää maailmassa, jossa McAllisterin kuvaamat tarinat ovat totta.
Vähän sitten yllätyin kun sisältä löytyikin 13-vuotiaan pojan kokemuksia pienestä italialaiskylästä 60-luvulta. Aika juurevia kokemuksia vieläpä, ehkä se liittyy ikään, 13-vuotiaista ei vaan saa liihottelevaa ja unenomaista irti, vaikka samalla ehdottomasti - kuten kansikin lupaa - taikuuteen liittyviä.
Mutta yllätys oli kuitenkin vain myönteinen. Kirjassa on tarinoita, joista suuri osa on ilmeisesti julkaistu irrallisina, mutta jotenkin se vain toimii hienosti kokonaisuutena. Päähenkilö Brad kokee asioita, jotka jotenkin solahtavat osaksi arkea, vaikkeivät selvästi arkisia olekaan. McAllisterin taikuus ei ole toisaalta myöskään harmitonta. Ei se nyt pahansuopaakaan ole, mutta ei vain hyväntahtoista. Bradiltakin se vaatii jotain.
Pidin kirjasta hirveästi. Pidin sen tarinoista ja vielä enemmän pidin joistakin erityisen tarkkanäköisistä havainnoista, joita McAllister tarinoidensa yhteydessä tekee.
Jostain syystä minulla oli kova kiusaus lukea tarinasta omaelämäkerrallisuutta (etenkin kun McAllister, kuten kirjansa päähenkilö, on kai laivastoupseerin lapsena elänyt Italiassa skidinä), mutta siinä taitaa olla kyse vain toiveajattelusta. Haluaisin niin kovin elää maailmassa, jossa McAllisterin kuvaamat tarinat ovat totta.
2 comments:
Uaah, ihan tuo kirjan nimi. Laitetaan lukulistalle muutenkin!
Eikö! Lue ihmeessä jos tulee vastaan - melko mainio on sisältökin :)
Post a Comment