Eeva Luotosen kirjahistorian satoa, tämä Yasunari Kawabatan Lumen maa.
Ja hieno kirja onkin kyseessä, jotenkin japanilainen - tavalla, jota länsimaisesta perspektiivistä on ajoittain vaikea kovin analyyttisesti ymmärtää, mutta jonka (kuten Lumen maan) ymmärtää jotenkin ehkä tunteen tasolla. Mukana kulkemalla.
Kirja kertoo syrjäisestä vuoristohotellista, johon Shimamura-niminen mies palaa, tavatakseen Komako-nimisen tytön. Shimamura ja Komako kohtaavat useita kertoja, mutta eivät aina tarkoituksella. Vaikka kirja kertoo rakkaudesta, jollain tasolla, kyse ei kuitenkaan ole ritariromanttisesta mies kohtaa neidon -tarinasta vaan jostain muusta.
Kirjassa erityisen kiehtova hahmo oli Komako, joka - ja tässä saatan lukea väärin - tuntuu vapaammalta kuin ehkä olisi naiselta Japanissa odottanut. Tai ehkä kyse on lopultakin vain siitä, että kulttuuri kuin kulttuuri tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia ilmentää itseään, vaikka etäältä tarkasteltuna kunkin paikka näyttäisi miten selvältä tahansa.
P. S. Jos satutte kuulemaan kun Eeva Luotonen keskustelee kirjasta vieraansa kanssa, suosittelen. No, oikeastaan mistä tahansa kirjasta. Kokemus on usein yhtä mielenkiintoinen kuin kirja ja avaa teosta aivan uudella tavalla.
Ja hieno kirja onkin kyseessä, jotenkin japanilainen - tavalla, jota länsimaisesta perspektiivistä on ajoittain vaikea kovin analyyttisesti ymmärtää, mutta jonka (kuten Lumen maan) ymmärtää jotenkin ehkä tunteen tasolla. Mukana kulkemalla.
Kirja kertoo syrjäisestä vuoristohotellista, johon Shimamura-niminen mies palaa, tavatakseen Komako-nimisen tytön. Shimamura ja Komako kohtaavat useita kertoja, mutta eivät aina tarkoituksella. Vaikka kirja kertoo rakkaudesta, jollain tasolla, kyse ei kuitenkaan ole ritariromanttisesta mies kohtaa neidon -tarinasta vaan jostain muusta.
Kirjassa erityisen kiehtova hahmo oli Komako, joka - ja tässä saatan lukea väärin - tuntuu vapaammalta kuin ehkä olisi naiselta Japanissa odottanut. Tai ehkä kyse on lopultakin vain siitä, että kulttuuri kuin kulttuuri tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia ilmentää itseään, vaikka etäältä tarkasteltuna kunkin paikka näyttäisi miten selvältä tahansa.
P. S. Jos satutte kuulemaan kun Eeva Luotonen keskustelee kirjasta vieraansa kanssa, suosittelen. No, oikeastaan mistä tahansa kirjasta. Kokemus on usein yhtä mielenkiintoinen kuin kirja ja avaa teosta aivan uudella tavalla.
3 comments:
Minäkin tykkäsin tästä.
Olen jotenkin käsittänyt, että geishojen elämä oli aika erilaista kuin tavallisen perheenäidin. Ehkä joiltain kanteilta vapaampaa, mutta eri tavalla rajattua kuin perheenäitien. Tai ehkä olen käsittänyt väärin, mutta niin selitin itselleni Komakon puuhat.
Muistelen, että tässä kirjassa oli hienoin viimeinen lause, mutta en tietenkään muista mikä se oli.
Luin tämän ukkosen painostamassa ilmassa, fiilis oli hyvä, en muista tarinaa hyvin, mutta vain fiilis lasketaan!
Mulla oli sama käsitys, Siina. Tavallaan siis rooliensa vankeja hekin ... niin kai miehetkin, mutta silti eri tavalla vapaita.
Minäkään en muista hienoa viimeistä lausetta. Höh.
Bleue, totta - etenkin kun tämä oli jotenkin niin vahvasti fiiliskirja, ei ehkä niinkään tarinakirja :)
Post a Comment