David Anthony Durhamin Acacia on ihan kunnon eeppistä fantsua. Kirjan sisäkannessa on kartta, ja kaikkea.
Ei se silti huono ole, mutta vertaukset George R. R. Martiniin ovat liioiteltuja - no contest.
Acacia on kehuttu pystyyn siellä täällä. Jos olisin lukenut arvostelut ensin, olisin varmaan ollut massiivisen pettynyt. Nyt olin enemmänkin "hmph".
Kirjassa on paljon hyvää ja paljon kiinnostavaa, kuten kiinnostava maailma (kaksiulotteisen kartan sijaan) ja tekstikin on aika mukavan sujuvaa. Mutta hahmot ovat heikkoja; osalle päähenkilöistä kaikki käy turhan helposti eikä mikään tunnu menevän pieleen, paitsi sitten kun menee niin meneekin eeppisesti. Kun nyt Martiniin verrataan niin verrataan sitten: Martinin kirjoissa hahmot ovat hyvin inhimillisiä ja kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Acacian osalta tällainen moniulotteisuuteen pyrkiminen vaikuttaa vähän väkinäiseltä. Tulee sellainen olo, että hahmot on rakennettu juonen ehdoilla, eikä toisin päin.
Mjoo. Suosittelen kaikille jotka rrrrakastavat eeppistä fantsua tai tuntevat sisäistä pakkoa lukea viime vuoden parhaiksi väitetyt fantasiatiiliskivet.
No comments:
Post a Comment