Minusta ainakin; en tietysti lue scifiä ihan kauheasti, mutta siinä oli sekä uusia ajatuksia (vaikka lampaiden syödä) ja kaiken lisäksi se oli viihdyttävä.
Ei voi kuin suositella.
Alussa tähdet katoavat; tähtien katoamista seuraa kolme teini-ikäistä. Kaikelle on hurja selitys, joka muuttuu hurjemmaksi (ei epäuskottavasti vaan vau-tavalla) kirjan edetessä. En voi kertoa enempää, sillä omatuntoni ei ikinä antaisi anteeksi spoilaamista. Mutta sen lisäksi, että ideat olivat hurjia, oli kirjassa - joka tietysti seuraili niitä kolmea teini-ikäistä aikuisuuteen - jotain hyvin inhimillistä.
Aion hankkia jatko-osan heti, kun Akateemisen pokkariale alkaa.
No comments:
Post a Comment