City of Ashes

Aikaisemmin taidettiin puhua Mary Suesta, ja olen kuullut väitettävän - jossain määrin perustellusti - että Cassandra Claren The Mortal Instruments -sarjan päähenkilö ... jonka nimen olen unohtanut niin onnellisesti että pitää googlettaa ... ahaa, Clary - on iso ja violettisilmäinen Mary Sue (no, silmien väristä en ole ihan varma), mutta ei se tarkoita, etteikö sarja olisi ihan viihdyttävä.

Ekan osan, City of Bonesin, luin joskus keväällä, ja syksyllä oli vuorossa kakkososa City of Ashes. Otaksun, että kirjasto ostaa kolmannen osan maaliskuussa vikkelästi, ettei mun tarvitse. (Välillä harkitsen alkavani kirjoittaa englanniksi, ihan vaan jotta voin käyttää termejä "post-haste" ja "pronto".)

Vähän kyllä tuntui kuin seuraisi jotain teinisaippuaa, kiellettyine rakkauksineen ja kaikkineen. Odotan melkoisella mielenkiinnolla mikä jännittävä käänne kolmososassa tapahtuu niin, että mahdoton rakkaus muuttuu mahdolliseksi. Siihen kaikki viittaa. Tai sitten päähenkilöt jäävät kärvistelemään loppuelämäkseen ja itkemään violetit silmänsä punaisiksi.
Niin tai näin, hillittömän viihdyttävää, enkä minä mitenkään katso olevan teinisaippuoiden yläpuolella.

Sarjassa siis joukko teinejä, nephilim-sorttia, tietää ylipahiksen suunnitelmista ennen kuin kukaan vastuullisista aikuisista (jotka siis myös ovat nephilim-sorttia). Tämähän on nuortenkirjallisuudessa tavallista. Nephilim ovat jonkun sortin jälkeläisiä enkeleille, tehtävänään murhata demoneita ja muita pahalaisia ja tämän lisäksi kulkea nokka pystyssä. Päähenkilö Clary on kätketty nephilim-lapsonen, ja tämä juonenkäänne, joka siis paljastuu ykköskirjan alkupäässä, yllättää varmasti kaikilta hiukset päästä.

Nojoo. Juonenkäänteet eivät siis ehkä ole kaikkein omaperäisimpiä, mutta kaikkea ei voi saada ja jos viihtyy niin eikös se ole jo jotain?