Lavinia

En uskalla avata blogireaderia, koska olen ollut kolme viikkoa poissa sen äärestä. Joten jospa nyt jorisen jotain blogosfäärin täytteeksi. Varmaan se koliseekin tyhjyyttään vain koska minä en ole sitä lukemassa.

Kolme viikkoa kuluivat mukavasti Australiassa, jossa luin suunnilleen tiiliskiven viikossa. Tai viimeisin kyllä hujahti suurimmaksi osaksi lentokoneessa. Yäk että inhoan lentämistä. Miten se onkin niin ankeeta?

Aiemmin syksyllä luin Ursula K. LeGuinin uutuuden Lavinia.

Jotenkin aluksi ajattelin, että jaksankohan lukea. Tyhmä minä.
Tunnustaa täytyy, että olen lukenut LeGuinilta lähinnä Maameren tarinoita ja uudemmat nuortenkirjat (Gifts, Voices, Powers). Vanhempi scifi ei ole niin kiinnostanut. Mutta kaikki LeGuinin tuotanto on ollut ihan hirveän isosti lukemisen arvoista. Niin myös Lavinia, joka perustuu Vergiliuksen Aeneis-runo..elmaan.

Lavinia on ilmeisesti Aeneiksessa sivuhahmo - näin päättelin, kun en ole Aeneista lukenut. Mutta LeGuinin Lavinia ei ole sivuhahmo, vaan aktiivinen ja voimakas ja tunteva ja ajatteleva nainen, joka tekee itse valinnat elämässään - vaikka saakin kohtalostaan vihjeitä jo etukäteen. Kirja kertoo Lavinian elämästä, eikä juonensa puolesta välttämättä tyydytä niitä lukijoita, jotka toivovat fantasiaopustensa etusivulle karttaa, mutta minusta tämä kotiin jäävien valintoja käsittelevä teos oli vähintäänkin kiehtova.

LeGuinin tyyli kirjoittaa on minusta jotenkin hyvin omintakeinen ja rauhallinen ja voimakas, eikä Lavinia ole tässä suhteessa poikkeus ainakaan minulle. Harvoin kirjasta jää näin hyvä mieli.