Jay Lake oli yksi vuoden 2008 uusista tuttavuuksista minulle. En ole ihan varma vieläkään, miten paljon pidin Trial of Flowers-kirjasta.
Tai siis, pidin. Kirja oli hyvä - ajoittain hauska ja ajoittain vakava. Mutta aika ... julma? Ehkä paikoin hieman väkivaltainen? Minulle tuli välillä vähän paha olo joistakin kohtauksista, enkä nyt ehkä ole korttelin herkin kukkainen. Toiseksi herkin voin olla, mutta en herkin.
Viime aikoina, tuntuu, on fantasiakirjallisuudessa ollut paljon tällaisia kaupunkien kaupunkeja, kuten nyt ToFissakin on. ToF:n kaupunkien kaupungissa ei mene niin kovin lujaa, ja muutama ... antisankari ... pyrkii muuttamaan tilannetta. Lähtöajatus ei ehkä ole niin kaunis, vaan enemmän omaa etua tavoitteleva, mutta tällainen omanapalähinnä-ajatus valjastuu sittemmin yhteisen hyvän käyttöön päähenkilöiden taistelustakin piittaamatta.
Aion ehdottomasti lukea lisää Lakea - jos nyt en muusta syystä niin siksi, että toinen kirja odottaa hyllyssä - mutta ihan täysin varauksetta en voi tätä suositella. Jos on korttelin herkin kukka, voi tästä tulla paikoin huono mieli.
No comments:
Post a Comment