Lähetin koko viime syksyn telepaattisia viestejä joulupukille: toivoin Pasi Ilmari Jääskeläisen uusinta joululahjaksi. En saanut - tästä voi ehkä päätellä, että olin ollut tuhma, mutta toisaalta sain monia muita kiinnostavia kirjoja.
Vihdoin lainasin Harjukaupungin salakäytävät kirjastosta. Olisin oikeastaan halunnut ostaa sen kannatusmielessä, mutta se oli joka paikasta loppu, ja kun vihdoin kohtasimme kirjamessuilla, kirjaston kappale oli jo kotonani ja pihiys iski.
Otaksun, että tämä on blogimaailmassa kiertänyt jo laajalti, mutta tarjoan silti hyvin lyhyen juonisynopsiksen: kustantaja Olli Suominen kohtaa vanhan rakastettunsa ja lapsuutensa kesät Jyväskylässä. Kirjassa luetaan Elokuvallista elämänopasta, ja Harjukaupungin salakäytävät onnistuu itsekin mainiosti olemaan elokuvallinen - dramaattinen, hämmentävä ja kiehtova.
Lukukokemus oli siksi vahva, etten oikeastaan usko, että kaikki kirjailijat olisivat saaneet paikoin hieman höpsöä juonta toimimaan näin hyvin. Brittitermi suspension of disbelief tulee tässä hyvin kyseeseen - alunperin koko ilmiön on ajateltu olevan kirjailijan, ei lukijan, vastuulla, ja Jääskeläinen osaa homman. Luin kirjaa yötä myöten ja näytin luultavasti pöllöltä loppukohtauksen aikana.
Haluaisin sanoa, että Harjukaupungin salakäytävissä on vanhojen elokuvien taikaa, mutta en ole katsonut vanhoja elokuvia tarpeeksi voidakseni sanoa näin suurella luottavaisuudella. Sanonkin, että Harjukaupungin salakäytävissä on sitä taikaa, jota uskon vanhoissa elokuvissa olevan - ja sehän voi olla jopa vahvempaa taikaa kuin se, joka niissä oikeasti on.
Vihdoin lainasin Harjukaupungin salakäytävät kirjastosta. Olisin oikeastaan halunnut ostaa sen kannatusmielessä, mutta se oli joka paikasta loppu, ja kun vihdoin kohtasimme kirjamessuilla, kirjaston kappale oli jo kotonani ja pihiys iski.
Otaksun, että tämä on blogimaailmassa kiertänyt jo laajalti, mutta tarjoan silti hyvin lyhyen juonisynopsiksen: kustantaja Olli Suominen kohtaa vanhan rakastettunsa ja lapsuutensa kesät Jyväskylässä. Kirjassa luetaan Elokuvallista elämänopasta, ja Harjukaupungin salakäytävät onnistuu itsekin mainiosti olemaan elokuvallinen - dramaattinen, hämmentävä ja kiehtova.
Lukukokemus oli siksi vahva, etten oikeastaan usko, että kaikki kirjailijat olisivat saaneet paikoin hieman höpsöä juonta toimimaan näin hyvin. Brittitermi suspension of disbelief tulee tässä hyvin kyseeseen - alunperin koko ilmiön on ajateltu olevan kirjailijan, ei lukijan, vastuulla, ja Jääskeläinen osaa homman. Luin kirjaa yötä myöten ja näytin luultavasti pöllöltä loppukohtauksen aikana.
Haluaisin sanoa, että Harjukaupungin salakäytävissä on vanhojen elokuvien taikaa, mutta en ole katsonut vanhoja elokuvia tarpeeksi voidakseni sanoa näin suurella luottavaisuudella. Sanonkin, että Harjukaupungin salakäytävissä on sitä taikaa, jota uskon vanhoissa elokuvissa olevan - ja sehän voi olla jopa vahvempaa taikaa kuin se, joka niissä oikeasti on.
No comments:
Post a Comment