Luullakseni ensimmäinen Peter Hamiltonini on peräisin 101 spefin helmeä -listalta: Misspent Youth.
MY tuntui visionääriseltä, mutta ehkä eri syistä kuin Hamilton vuosituhannen alkupuolella oli ajatellut. Lisäksi henkilökohtaisesti tärkeimmäksi asiaksi kirjassa muodostui Graham Joycen cameorooli. Graham Joyce!! Kirjan hahmona! Vähemmästäkin häkeltyy ja kokee oikeutetuksi käyttää useita huutomerkkejä lauseen lopussa.
MY kertoo siis miehestä, joka aikoinaan - tehtyään ihmiskunnalle valtaisan palveluksen - on päässyt edunsaajaksi ensimmäiseen täydelliseen nuorennusoperaation, ja siitä, mitä tämä operaatio aiheuttaa miehen suhteessa nuoreen vaimoonsa ja teini-ikäiseen poikaansa. Lisäksi siinä nähdään EU, joka on kovasti menossa kohti liittovaltiota - kaikkien maiden kansalaisten suureksi mieliharmiksi. Kirjoja (tai muuta mediaa) kuluttavien kauhuksi kirjassa lisäksi visioidaan tilanne, jossa kaikki sisältö on tarjolla vapaasti netissä, ja kaikenlainen kustannustoiminta on enemmän tai vähemmän pysähtynyt.
Itseäni kiinnosti enemmän tällä hetkellä profeetalliselta näyttävä EU-aspekti, vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, olen jo unohtanut, miksi kaduilla mellakoitiin. Pakko myös sanoa, että olen ihan äärimmäisen helpottunut siitä, että ainakaan vielä visiot kustannustoiminnan kuolemasta eivät ole totta - toivottavasti eivät tule olemaankaan, vaikka muutoksia ansaintalogiikassa tapahtunee melko varmasti.
Sen sijaan kirja varsinaisen aiheensa puolesta ei minusta tällä kertaa osunut ihan maaliinsa. Tai ehkä osuikin, mutten pitänyt maalista; äkillisen nuoruuden saanut seitsemänkymppinen nimittäin aloittaa riemuisat seksiorgiat nuorten tyttösten kanssa, ja vaikka on täysin mahdollista, että kirja on tältä osin realismin riemuvoitto, koin seksiin keskittymisen ajoittain melko rasittavana.
MY tuntui visionääriseltä, mutta ehkä eri syistä kuin Hamilton vuosituhannen alkupuolella oli ajatellut. Lisäksi henkilökohtaisesti tärkeimmäksi asiaksi kirjassa muodostui Graham Joycen cameorooli. Graham Joyce!! Kirjan hahmona! Vähemmästäkin häkeltyy ja kokee oikeutetuksi käyttää useita huutomerkkejä lauseen lopussa.
MY kertoo siis miehestä, joka aikoinaan - tehtyään ihmiskunnalle valtaisan palveluksen - on päässyt edunsaajaksi ensimmäiseen täydelliseen nuorennusoperaation, ja siitä, mitä tämä operaatio aiheuttaa miehen suhteessa nuoreen vaimoonsa ja teini-ikäiseen poikaansa. Lisäksi siinä nähdään EU, joka on kovasti menossa kohti liittovaltiota - kaikkien maiden kansalaisten suureksi mieliharmiksi. Kirjoja (tai muuta mediaa) kuluttavien kauhuksi kirjassa lisäksi visioidaan tilanne, jossa kaikki sisältö on tarjolla vapaasti netissä, ja kaikenlainen kustannustoiminta on enemmän tai vähemmän pysähtynyt.
Itseäni kiinnosti enemmän tällä hetkellä profeetalliselta näyttävä EU-aspekti, vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, olen jo unohtanut, miksi kaduilla mellakoitiin. Pakko myös sanoa, että olen ihan äärimmäisen helpottunut siitä, että ainakaan vielä visiot kustannustoiminnan kuolemasta eivät ole totta - toivottavasti eivät tule olemaankaan, vaikka muutoksia ansaintalogiikassa tapahtunee melko varmasti.
Sen sijaan kirja varsinaisen aiheensa puolesta ei minusta tällä kertaa osunut ihan maaliinsa. Tai ehkä osuikin, mutten pitänyt maalista; äkillisen nuoruuden saanut seitsemänkymppinen nimittäin aloittaa riemuisat seksiorgiat nuorten tyttösten kanssa, ja vaikka on täysin mahdollista, että kirja on tältä osin realismin riemuvoitto, koin seksiin keskittymisen ajoittain melko rasittavana.
2 comments:
Minusta tämän kirjan mieleenpainuvin juttu oli tuo taiteiden ansaintalogiikan murtuminen... henkilökuvien puolesta tämä ei erityisesti kolahtanut minuunkaan. Hih, nyt kun asiaa ajattelen, Robin Hobbin fantasiaseikkailu on nuoresta miespäähenkilöstä huolimatta selvästi vähemmän seksistinen!
(No, ei pitäisi kommentoida, siitä on tuhat vuotta kun luin tämän kirjan... ottamista 101 listalle puolsi, että tämä on jokseenkin stand-alone teos, aika moni Hamiltonin kirjoista on osa suurempaa sarjaa.)
((Eihän tuossa ollut selittelyn makua, eihän?))
Joo, oli jännää miten isoja juttuja oli tässä ikään kuin sivuosassa, tuosta noin vaan :D
Ja totta kai pitäisi kommentoida. Sitäpaitsi en ollenkaan väitä, etteikö tämä kuuluisi 101 spefin helmeä -listalle (en alun alkaenkaan kuvitellut, että tulisin rrrrakastamaan kaikkea listalla mutta listaa sinänsä rrrrakastan, koska se on tarjonnut hillittömän hienoja lukuelämyksiä) - musta tää oli mainio monellakin tavalla, mutta jännästi kuitenkaan ei ehkä sillä tavalla, jota kirjailija oli alun alkaen ajatellut :D
Post a Comment