Ernest Clinen Ready Player One on luultavasti nörttikirjojen nörttikirja, enkä sano tätä pahalla. Kirja on käytännössä videopeli (paitsi ettei se ole interaktiivinen), ja juoni on sen mukainen.
Tulevaisuuden yhteiskunta on synkkä, ja suurin osa jengistä hengaa virtuaalimaailmassa, jonka on perustanut nyttemmin edesmennyt nero. Nero, joka on jättänyt koko massiivisen perintönsä sille, joka ensinnä onnistuu selvittämään ... *drumroll* ... kolme haastetta. Esiin astuu sankarimme, osaton ja onneton nörde, jolle virtuaalitodellisuus on kaikki kaikessa, koska oikea elämä niinsanotusti imee golfpalloja puutarhaletkun läpi. Ja loppu on historiaa.
RPO on oikeasti aika viihdyttävä, vaikka juoni on ennalta-arvattava ja kaavamainen. Cline juoksee videopelien ja 80-luvun popkulttuurin läpi onnellisena, heittää viittauksia tuolla ja selittää juurta jaksain täällä, eikä mokaa suuremmin missään. Toisaalta on hyvä, että Cline vaivautuu paikoin selittämään asioita juurta jaksain, koska itse en muistaakseni ollut kaikista viittauksista kärryillä ... toisaalta voisin kuvitella, että eniten kiksejä tästä saavat juuri ne tyypit, jotka ovat lapsuudessaan etsineet kaikki Commodore64-konsolinsa pelien pääsiäismunat, eivätkä täten kaipaa minkäänlaisia selityksiä - ja muita ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos kirjan luette, huomaatte kyllä, että moni tunnettu scifikirjailija on saanut tästä ilmeisesti juuri suunnitellunkaltaiset voimaannuttavat sävähdykset ja antanut hommasta loistavan arvion. Ja jos kirjan luette, huomaatte senkin, että teoksena se on kuitenkin lähinnä vahvaa keskitasoa.
Suositellaan: meille nördeille. Hurraa me!
 |
| Damn. Tänä vuonna tuleekin tiukka kisa rumimmasta kannesta. |
RPO on oikeasti aika viihdyttävä, vaikka juoni on ennalta-arvattava ja kaavamainen. Cline juoksee videopelien ja 80-luvun popkulttuurin läpi onnellisena, heittää viittauksia tuolla ja selittää juurta jaksain täällä, eikä mokaa suuremmin missään. Toisaalta on hyvä, että Cline vaivautuu paikoin selittämään asioita juurta jaksain, koska itse en muistaakseni ollut kaikista viittauksista kärryillä ... toisaalta voisin kuvitella, että eniten kiksejä tästä saavat juuri ne tyypit, jotka ovat lapsuudessaan etsineet kaikki Commodore64-konsolinsa pelien pääsiäismunat, eivätkä täten kaipaa minkäänlaisia selityksiä - ja muita ei voisi vähempää kiinnostaa. Jos kirjan luette, huomaatte kyllä, että moni tunnettu scifikirjailija on saanut tästä ilmeisesti juuri suunnitellunkaltaiset voimaannuttavat sävähdykset ja antanut hommasta loistavan arvion. Ja jos kirjan luette, huomaatte senkin, että teoksena se on kuitenkin lähinnä vahvaa keskitasoa.
Suositellaan: meille nördeille. Hurraa me!
6 comments:
Lainasin tämän täälä viikolla kirjastosta (ihan kannen perusteella)
, joten en hirveän tarkasti uskaltanut tätä postausta vielä lukea.. Saa nähdä olenko tarpeeksi nörtti, peleistä olen kyllä aina pitänyt.
Haa, jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä tykkäsit! Veikkaan, että viihdyt kyllä :)
Tämäkin kirja on lukulistalla ja ekirjakin hankittuna. Ihan hyvä jos se ainakin viihdyttää, odotukseni ovatkin juuri sillä tasolla.
Raija, se viihdyttää vähään samaan tapaan kuin videopeli - siinä mielessä oikein onnistunut opus :)
Lainasin tämän eilen ja nyt guuglasin, että onkohan tästä joku kunnianarvoisa sanonut jotain ja olihan toki!
En ole pelannut 80-luvulla enkä myöhemminkään, mutta pidän itseäni silti sen verran nörttinä että toivon tämän olevan hyvä mulle. No, ainakin suomenkielisessä painoksessa on huomattavan magea kansi jos ei muuta ja näin ollen näytän siistiltä kun luen metrossa. Tosin en ehkä ehdi aloittaa tätä vielä n. sataan vuoteen, mutta silti.
Kerro heti, kuka kunnianarvoisa ja missä!
Sä oot juuri sopivan nörtti. Nörtit on parhaita. Ja suomenkielinen painos on kyllä paljon siistimpi, harmittaa oikein.
Minustakin on hyvä optimoida metrolookkia katu-uskottavilla kirjoilla. Koska en kuitenkaan halua viedä tätä liian pitkälle, "katu-uskottava kirja" on määritelmällisesti mikä tahansa mitä satun lukemaan, ellei se hävetä ihan kauheasti.
Post a Comment