12/03/2012

Odysseus

Keulin nyt hieman - tässä välissä on tullut luettua muutakin - mutta haluan kertoa tästä heti.

Luin siis James Joycen Odysseuksen vihdoin loppuun, ja tykkäsin siitä kuin hullu puurosta. Loppua kohden hämmästelin, miksei jengi lue sitä enempää - se on oikeasti mainio kirja. Mainioista kohdista piti kertomani jo aiemmin, mutta olikin kiire lukea Odysseusta, joten en malttanut koneelle.

Kansi: Tammi
Kuten ehkä tiedättekin, Joyce on käsitellyt kieltä hyvin kokeellisesti, ja kirjan jokainen jakso on kirjoitettu hieman eri tyylillä. Tajunnanvirtaa käytetään hyväksi muutamassa paikassa, mutta muutakin löytyy. Lisäksi jaksot (ja niiden kirjoitusasu) on löyhästi sidottu Homeroksen Odysseiaan. Haastetta sinänsä siis piisaa, mutta itse (kuten aiemminkin mainittua) luin Odysseusta Hannu Riikosen selitysteoksen kanssa. Se oli hyvä idea - Riikonen auttoi pahimpien karikoiden yli, ja itse sain keskittyä kieleen ja kirjaan.

Henkilökohtaisesti hihityttänyt tekstinäyte jostain kirjan alkupuolelta:
Duke lanella syöläs terrieri oksensi rystyisen möykyn mukulakiville ja ahmi sen suihinsa uudella innostuksella. Ylensyömistä. Palautetaan kiitoksin sen jälkeen kun sisältö on sulatettu täydellisesti. Ensin herkullista sitten maukasta. Bloom kiersi varovaisesti. Märehtijöitä.
Jostain syystä, ehkä siksi, että Odysseus on vaikea kirjan maineessa, oletin, että se olisi myös kuivakka ja varmaankin aika tylsä. Eipä ole. Odysseus on hauska, paikoin houreinen, paikoin realistinen, tunnelmallinen ja sanalla sanoen tosi hieno. Otetaan nyt esimerkki: loppupuolen ns. Kirke-jakson ja sitä seuraavan Eumaios-episodin (nämä kuuluvat kirjassa jo eri osiinkin) välinen kontrasti on sellainen, että toden totta lukijastakin tuntuu siltä, kuin vuoden parhaiden bileiden loputtua yhtäkkiä iskisi laskuhumala. Enkä tarkoita, että Eumaios-episodi olisi niin ankea - se on mainio episodi, ja ehkäpä yksi kirjan helppolukuisimmista - vaan sitä, että kielellä on Odysseuksessa aivan poikkeuksellinen voima. (Edellä mainittu Kirke-jakso oli muuten kirjan vaikeammin tulkittavia jaksoja, mutta otin ja suhtauduin siihen samalla tavalla kuin kuulemma jazziin tulisi: heittäydyin mukaan. Päätin, ettei sillä niin väliä ole, mitkä houreista tapahtuvat oikeasti.)

Moderni Odysseus, hieman ulkopuolinen pikkuporvarillinen Leopold Bloom on paikoin sydäntäsärkevä sankari (tai ehkä tässä tulisi käyttää termiä antisankari) mutta samalla hyväsydäminen ja omalla tavallaan vahva. Joyce esittää Bloomin useasta näkökulmasta, välillä aika koomisenakin hahmona, eikä kirjaa lukiessa päähenkilöön samaistu ainakaan minkäänlaisen fantasiaminän kautta. Toisaalta Bloomin ulkopuolisuus puhutteli ainakin minua - se oli jotain, minkä jollain tasolla tunnistin, ja jäin miettimään, onko tunne ehkä yleisempi kuin kuvittelisikaan.

Niin, jäikö jotain ymmärtämättä? Varmasti vaikka mitä, mutta koska lukijana olen minä enkä kukaan muu, otan Odysseuksesta tällä kertaa mukaani sen, mitä siitä irti nyt sain, ja se on paljon se. Luultavasti palaan vielä teoksen pariin myöhemmin - en aivan heti, mutta joskus, sillä uusikin suomennos hieman nyt polttelee. Eniten teoksesta ehkä saisi irti alkukielellä lukemalla*, mutta kehaisen silti vielä hieman Saarikosken käännöstä, joka on ainakin minusta ihan hillittömän hyvä (ja olikos peräti Akateemisessa alennuksessa? Vai joko se oli viime kuussa?) Vahinko, että Saarikoski on kuollut, kun olin neljä - nyt olisi lähtenyt fanipostia.

Jos nyt kenkään innostuu toukokuussa Marjiksen masinoimaan lukupiiriin osallistumaan, suosittelen jonkin Odysseus-selitysteoksen tai edes Wikipedian hyväksikäyttöä. Niin, ja sitä, että antaa itselleen tilaa nauttia, ymmärtää ja olla ymmärtämättäkin välillä.

* Kerran meinasin, ja olin jo Akateemisessa ostoksilla. Ulysses löytyi hyllystä, ja päätin muitta mutkitta ottaa pinon päällimmäisen teoksen. Kävi ilmi, että päällimmäinen teos oli pino. Masennuin hieman ja päätin kokeilla suomeksi.

7 comments:

Artsi said...

Jaa-a, aikamoinen urakka johon itse en kyllä jaksa lähteä. Hatunnoston arvoinen suoritus. Voittanee varmasti sen paranormaalin romantiikan ;).

Linnea / pigeonnaire said...

Mahtava teksti, kiitos! Minä olen ollut varovaisen kiinnostunut Odysseuksesta siitä lähtien kun luin Shakespeare & Company -kirjan jossa Joycekin "seikkailee". Kyllä tämä on nyt ehdottomasti luettava, jos en lukupiiriin ehdi niin vaikka sitten kesällä siellä uudessa riippumatossa jonka aion tulevalle pihalle hankkia. Kiitos myös selitysteosvinkistä!

Satu said...

Hmm, rohkaisevaa! Ehkä vielä joskus, mutta ei ihan juuri nyt... :)

Jaakko said...

Minä luin jokin aika sitten Joycen Dublinilaisia. Ajattelin, ettei sitä suoraan voi tämän lukemasi "järkäleen" kimppuun käydä.

Ehkä tämäkin joskus, mutta ei ehkä vielä tänä vuonna. Jotenkin tämä tekstisi inhimillisti ajattelemaani luku-urakkaa, joten kiitos.

Booksy said...

Olen kunnioituksesta silmät pyöreinä täällä ja pitelen nyöränä hattua käsissä! :-) Mahtavaa että luit tämän... ja kuvauksesi on innostavampi kuin olisin uskonut mahdolliseksi Odysseuksesta kirjoittaa. :-)

Paula / Luen ja kirjoitan said...

Tykkäsin erityisesti, kun kirjoitit: "otan Odysseuksesta tällä kertaa mukaani sen, mitä siitä irti nyt sain, ja se on paljon se". Juuri näin meidän kaikkien pitäisi lukea kaikkia kirjoja, klassikoista ei-niin-klassikoihin!

Mulla on Odysseus omassa hyllyssä ja joskus olen sitä aloittanut, mutta kesken on jäänyt. Pitäisi kenties vain lukea, sillä kirjoituksesi perusteella kannattaisi. Kenties taas kokeilen jossakin "välissä"... (aivan niin kuin tämä välissä luettaisiin ;-))

Liina said...

Kiitos te mahtavat tyypit! Ihanaa, kun viitsitte kommentoida! Pakko vielä tunnustaa, että alunperinhän lähdin koko hommaan sellaisin motiivein, että halusin mainetta, kunniaa, t-paidan ja syyn palkita itseni kakulla ja kuohuviinillä. Ja lopulta kirja olikin itse oma palkintonsa :)

Kakkua ja kuohuviiniä saatan silti itselleni tarjota.

Artsi, ehdottomasti voittaa. Äh, nyt en voi varmaan vuoteen katsoa paranormaaliin romantiikkaan päinkään...

Linnea, ihanaa jos tästä oli innostajaksi! Kyllä mä todella suosittelen.

Satu, kannattaa ilman muuta valita itselle sopiva hetki. Mä ehkä kaipasinkin jotain hieman haastavanpuoleista juuri nyt :)

Jaakko, kiitos! Mahtavaa kuulla, että hommasta tämän myötä tulisi ehkä jollekulle helpompi. Ja kuten edellä mainitsin, omaan tahtiin.

Booksy, kiitos :) Huippua, jos tämä vaikutti innostavalta - ymmärrän silti, jos et kuitenkaan ihan vielä innostunut. No, odota lukupiiriläisten reaktioita :D

Paula, mukavaa, että se kolahti, koska mulla on sama fiilis - pitäisi huolehtia vähemmän siitä, saako teoksesta kaiken irti ja keskittyä enemmän nauttimaan siitä, mitä saa irti. Sitäpaitsi tämä kestää takuulla useita lukukertoja. Ja mä itse asiassa luin tämän nimenomaan välissä - oli kirjaston kirjoja, joilla oli eräpäivät tulossa, ja ajattelin myös, että on hyvä pitää jotain kevyempääkin luettavaa rinnalla ... Mutta mä olenkin äitiyslomalla, joten välejä on ehkä enemmän kuin jos olisin duunissa :D