Erin Morgensternin The Night Circus tuntuu olleen spefipuolella viime vuoden suuria tapauksia, jos nyt ensiksi bongasin sen ystäväni kirjahyllystä ja sitten vasta tajusin tämän olevan joku tapaus. Sitten se ilmaantui kirjastoonkin. Kirjan lähtökohta tuntuukin mainiolta: salaperäisesti ilmestyvä sirkus, joka on auki vain öisin.
Kirja ei kuitenkaan kerro vain sirkuksesta; oikeastaan se kertoo kilpailusta kahden taikurin välillä; kilpailusta, johon taikureiden opettajat ovat nuoret oppilaansa sitoneet. Sirkus on kilpailun näyttämö, ja sellaisena maaginen - osa sirkuksen vieraista menettääkin sille sydämensä. Samaan aikaan nuoret taikurit huomaavat kilpailun myötä kietoutuvansa yhä tiiviimmin toisiinsa, vaikka loppu näyttää pahaenteiseltä.
Pidin yön sirkuksesta kovasti, tietenkin - se oli unenomainen ja kaunis. Ja kuitenkin - vaikka pidin kovasti, en rakastanut, sillä kirja oli minun makuuni hieman liian särötön. Kiillotettu. Sirkuksen täydellisyys oli jo liikaa, ja vaikka olisin varmasti sirkuksessa mielelläni vieraillutkin, olisin kaivannut tähän vielä ... jonkinlaisen riitasoinnun.
...ja se loppu. Itselleni jäi vaikutelma siitä, että loppu oli yritetty kirjoittaa kauniiksi, mutta minusta se oli pysähtymisessään pikemminkin pelottava. Voi toki olla, että kirjailija halusi myös herättää miettimään sitä, mikä on lopussa onnellista ja mikä pelottavaa, mutta itselleni en kirjan nuorten taikureiden kohtaloa suin surminkaan haluaisi.
Kirja ei kuitenkaan kerro vain sirkuksesta; oikeastaan se kertoo kilpailusta kahden taikurin välillä; kilpailusta, johon taikureiden opettajat ovat nuoret oppilaansa sitoneet. Sirkus on kilpailun näyttämö, ja sellaisena maaginen - osa sirkuksen vieraista menettääkin sille sydämensä. Samaan aikaan nuoret taikurit huomaavat kilpailun myötä kietoutuvansa yhä tiiviimmin toisiinsa, vaikka loppu näyttää pahaenteiseltä.
Pidin yön sirkuksesta kovasti, tietenkin - se oli unenomainen ja kaunis. Ja kuitenkin - vaikka pidin kovasti, en rakastanut, sillä kirja oli minun makuuni hieman liian särötön. Kiillotettu. Sirkuksen täydellisyys oli jo liikaa, ja vaikka olisin varmasti sirkuksessa mielelläni vieraillutkin, olisin kaivannut tähän vielä ... jonkinlaisen riitasoinnun.
...ja se loppu. Itselleni jäi vaikutelma siitä, että loppu oli yritetty kirjoittaa kauniiksi, mutta minusta se oli pysähtymisessään pikemminkin pelottava. Voi toki olla, että kirjailija halusi myös herättää miettimään sitä, mikä on lopussa onnellista ja mikä pelottavaa, mutta itselleni en kirjan nuorten taikureiden kohtaloa suin surminkaan haluaisi.
3 comments:
Mulla on tämä hyllyssä, ja kirja kieltämättä vaikuttaa herkulliselta! Olen törmännyt hypetykseen vähän kiertoteitse ja lukenut vain yhden blogiarvion tämän lisäksi. Sen kirjoittaja oli aika lailla samoilla linjoilla kanssasi, piti mutta huomasi puutteitakin - omalta kannaltani hyvä niin, ehkä odotukseni ovat nyt realistisemmat! :)
Tämä on ehdottomasti minun ostoslistallani, ja toivottavasti löytää tiensä kirjahyllyyni jo ihan lähiaikoina. Osittain ihan siksikin, että rakastan kaikkea sirkusaiheista, ja osittain siksi että kyseessä on tosiaan aikamoinen Tapaus. Kaiken kirjasta lukemani hehkutuksen jälkeen tahdon tosiaan lukea sen itsekin ja todeta sitten, että olivatko oikeassa. Odotukset ovat toki suuret, joten toivon ettei tässä pedata pettymystä.
Satu, realistiset odotukset on avain kirjalliseen onneen! Toivottavasti tykkäät, kyllä tästä ehdottomasti kuitenkin nautti :)
Oona, musta on hassua, miten tää jotenkin hiipi takavasemmalta tapaukseksi, mutta kun nyt hiipi niin luettavahan se oli. Toivottavasti ei ole pettymys sullekaan - kyllä se ainakin paikoin oli aidosti maaginen.
Kertokaa pian, mitä tykkäsitte!
Post a Comment