Ian R. MacLeodin tarinakokoelma Journeys tuli vihdoin, vihdoin kirjastoon. Ja oli kaiken sen eri laimean odotuksen arvoinen, tai ehkä vähän parempikin.
Kuten ehkä tunnettua, en rakasta novellikokoelmia aivan varauksetta, mutta Journeys toimi monin paikoin yllättävän hyvin. Tykkäsin unenomaisesta aloitustarinasta, joka kertoi mylläristä ja tuulista. En tykännyt tarinasta, jossa Englanti oli Mongolian keisarikunnan vallan alla; juttu oli yksinkertaisesti tylsä. Kokoelman pari lyhyempää tarinaa eivät olleet niin ytimekkäitä, että olisivat toimineet muutaman sivunsa varassa, mutta pitkähkö ja hyytävä The Camping Wainwrights jäi kalvamaan mieleen pidemmäksikin aikaa.
Kehtaa tätä siis punastumatta suositella.
Vaan nyt takaisin kesäkirjapinon luo. Lomareissulle intoa ja melkoista uhoa puhkuen ottamastani pinosta on luettu häkellyttävät 12,5% (eli yksi kirja), joten nyt on skarpattava. Etenkin, jos ikinä haluan palauttaa ne loputkin kirjastoon.
Kuten ehkä tunnettua, en rakasta novellikokoelmia aivan varauksetta, mutta Journeys toimi monin paikoin yllättävän hyvin. Tykkäsin unenomaisesta aloitustarinasta, joka kertoi mylläristä ja tuulista. En tykännyt tarinasta, jossa Englanti oli Mongolian keisarikunnan vallan alla; juttu oli yksinkertaisesti tylsä. Kokoelman pari lyhyempää tarinaa eivät olleet niin ytimekkäitä, että olisivat toimineet muutaman sivunsa varassa, mutta pitkähkö ja hyytävä The Camping Wainwrights jäi kalvamaan mieleen pidemmäksikin aikaa.
Kehtaa tätä siis punastumatta suositella.
Vaan nyt takaisin kesäkirjapinon luo. Lomareissulle intoa ja melkoista uhoa puhkuen ottamastani pinosta on luettu häkellyttävät 12,5% (eli yksi kirja), joten nyt on skarpattava. Etenkin, jos ikinä haluan palauttaa ne loputkin kirjastoon.
No comments:
Post a Comment