Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas herätti kiinnostukseni Marjiksen tontilla. Kirja kertoo 14-vuotiaasta Teklasta, joka perheineen muuttaa North Endin kylään keskelle kylmintä talvea. (Meinasin kirjoittaa, että "keskelle hyytävää pakkasta", mutta arvatkaa vaan löysinkö melkein samat sanat tuosta Marjiksen tekstistä. Kyllä löysin. Omaperäisyys, sitä ei täältä löydy.)
No, Niskaan putoava taivas oli viihdyttävä nuortenromsku. Ilmastonmuutos oli kirjoitettu uskottavasti, mutta miljöö ei ollut aivan kuvittelemani kaltainen katastrofi: ihmisillä oli varaa ja mahdollisuuksia jopa luksustuotteisiin, jos kohta esimerkiksi liiallinen lihansyönti oli Lähteenmäen luomassa tulevaisuudessa melkoisen paheksuttua. Tykkäsin sekä ympäristön että yhteisön kuvauksesta.
Tekla oli uskottava teini-ikäinen, mutta kyllä tässä huomaa kuulkaa näkökulmansa muuttuneen. En saanut enää teini-ikäisestä kiukusta tarttumapintaa. Teklan äitiparan huolet koin sen sijaan hyvinkin koskettaviksi, vaikkeivät ne todellakaan kirjan keskiössä olleet. Jutussa on myös traaginen romanttinen kuvio, jonka lukija tietenkin tajuaa heti ja päähenkilö vasta kirjan lopussa - ei se nyt tietysti suuri synti ole, mutta itse kyllä muistelen teininä olleeni niin epävarma, että olisin luultavasti käynyt läpi kaikki pahimmat vaihtoehdot aiheesta "poikaystävä jäi kauas" ja Lähteenmäen juonenkäänne olisi ollut vasta sen listan alussa. Siksipä päähenkilöiden hitaus tällaisissa tapauksissa jaksaa aina vähän yllättää.
Kirjan sydäntäsärkevin puoli on Teklan pikkuveli - väänsin melkein itkua huonosti uuteen ympäristöön sopeutuneen laihan pienen pojan vierellä. En tiedä, oliko kuvaus oikeasti niin koskettava (enkä tarkalleen ottaen muista, oliko Kauri laiha ja pieni), mutta tämä nyt osui isosiskonvaistoihini melkoisen kipeästi.
Kaiken kaikkiaan vallan onnistunut teos, vaikken - nyyh - näköjään enää olekaan teini.
No, Niskaan putoava taivas oli viihdyttävä nuortenromsku. Ilmastonmuutos oli kirjoitettu uskottavasti, mutta miljöö ei ollut aivan kuvittelemani kaltainen katastrofi: ihmisillä oli varaa ja mahdollisuuksia jopa luksustuotteisiin, jos kohta esimerkiksi liiallinen lihansyönti oli Lähteenmäen luomassa tulevaisuudessa melkoisen paheksuttua. Tykkäsin sekä ympäristön että yhteisön kuvauksesta.
Tekla oli uskottava teini-ikäinen, mutta kyllä tässä huomaa kuulkaa näkökulmansa muuttuneen. En saanut enää teini-ikäisestä kiukusta tarttumapintaa. Teklan äitiparan huolet koin sen sijaan hyvinkin koskettaviksi, vaikkeivät ne todellakaan kirjan keskiössä olleet. Jutussa on myös traaginen romanttinen kuvio, jonka lukija tietenkin tajuaa heti ja päähenkilö vasta kirjan lopussa - ei se nyt tietysti suuri synti ole, mutta itse kyllä muistelen teininä olleeni niin epävarma, että olisin luultavasti käynyt läpi kaikki pahimmat vaihtoehdot aiheesta "poikaystävä jäi kauas" ja Lähteenmäen juonenkäänne olisi ollut vasta sen listan alussa. Siksipä päähenkilöiden hitaus tällaisissa tapauksissa jaksaa aina vähän yllättää.
Kirjan sydäntäsärkevin puoli on Teklan pikkuveli - väänsin melkein itkua huonosti uuteen ympäristöön sopeutuneen laihan pienen pojan vierellä. En tiedä, oliko kuvaus oikeasti niin koskettava (enkä tarkalleen ottaen muista, oliko Kauri laiha ja pieni), mutta tämä nyt osui isosiskonvaistoihini melkoisen kipeästi.
Kaiken kaikkiaan vallan onnistunut teos, vaikken - nyyh - näköjään enää olekaan teini.
No comments:
Post a Comment