28/07/2013

Sharps

No niin, se olisi sitten jälleen K. J. Parkerin vuoro.


Pidän tyypin kirjoista enemmän koko ajan: tässä Sharpsissa joukko miekkailijoita matkustaa naapurimaahan kisaturneelle. On nimittäin vihdoin solmittu rauha, ja sitä olisi tarkoitus juhlia ystävyysturnauksella. Harmillista kyllä, joku tuntuu sabotoivan hommaa, ja harjoitusmiekatkin on keljusti vaihdettu oikeisiin.

Sharps toimi hyvin. Juoni oli rakennettu aika fiksusti ja jännitystä luotiin melkoisen toimivasti (vaikka se on kyllä sanottava, että jälkeenpäin tiettyjen juonenkäänteiden olemassaolo tuntui edelleen hieman epäselvältä ja poliittinen kuvio taustalla oli liian monimutkainen minulle). Henkilöhahmot olivat kiinnostavia ja dialogi viihdytti. Välillä nauratti ääneen.

Sharpsissa oli jotenkin vallan pratchettiaaninen fiilis. Oletteko lukeneet? Huomasitteko saman? Vertausta ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, sillä Parkerin kirja on todellisemman oloinen, ei lainkaan sellainen, johon edesmennyt Josh Kirby voisi piirtää kannen. Silti. Lukujen puute on vain pinnallisin yhtäläisyys, jotain samaa on huumorissa (joka Parkerilla on vähemmän suoriin vitseihin perustuvaa kuin Pratchetilla), juonen rakentelussa ja henkilöhahmoissa.

Koska K. J. Parkerin oikea henkilöllisyys on varjeltu tiukasti kuin valtionsalaisuus, leikittelin jo hetken idealla, jonka mukaan Parker on yhtä kuin Pratchettin tytär, Rhianna Pratchett. Mutta ehkä yhtäläisyys, jonka olin havaitsevinani oli vain jokin peribrittiläinen piirre? Tai merkki epäilyttävästi Kiekkomaailmassa vietetyistä teinivuosista? Ehkä vain hallusinoin? Niin, luultavasti vain hallusinoin.

Niin tai näin, pidin Sharpsista melko tavalla.

Edit. Olen kurkkuani täynnä tämän postauksen osakseen saamaa spämmitulvaa. Siksipä suljen kommentit.

4 comments:

Jouni Korte said...

Hmm, suurena Terry Pratchettin fanina pitääkin laittaa tämä kirjailija todo-listalle. Onko sinulla suosituksia missä järjestyksessä K. J. Parkeriin kannattaa tutustua?

Liina said...

Aloita tästä, mä oon kokenut niistä aiemmin lukemistan osan vähän raskaaksi.

Ja apua, nyt mua pelottaa, että sä et löydä tästä ollenkaan niitä samoja juttuja. Kuten sanottua, ei aivan suora perillinen, ja huumori on huomattavasti hillitympää, mutta Sam Vimes tuli silti mieleen yli yhden kerran.

Jouni Korte said...

Ei stressiä, eihän tässä ole panoksena kuin uskottavuutesi blogistina, spefi-harrastajana ja ihmisenä. ;) Noei, jokainenhan meistä bongailee näistä kirjoista vaikutteita oman lukuhistoriansa ja mieltymystensä pohjalta ja makuja on tunnetusti monia.

Liina said...

Panokset ovat siis häviävän pienet :D

Näin se on - mutta jos nyt tämän luet, kiinnostuneena odotan tietoa siitä, löysitkö lainkaan samoja juttuja kuin minä :)