02/06/2014

Ancillary Justice

Ann Leckien Ancillary Justice on voittanut tänä vuonna kaikki mahdolliset palkinnot (Kitschies Golden Tentacle, Arthur C. Clarke Award, BSFA Award, Nebula Award, kemian Nobel ja ohjaskelkkailun olympiakulta), joten minäkin ajattelin sen lukea. Tai oikeastaan ajattelin sen lukea, jotta voisin vetää sen Locuksen suosituksia -listaltani, mutta palkinnotkin olivat kiva asia.


Mitä sanoa? Mitä sanoa!

Ancillary Justice on oikein hieno kirja. Siinä on yksi jotenkin ihan uudenlainen juttu, joka liittyy sukupuoliin kerronnassa - ja se toimii todella hyvin. Yhtäkkiä sitä ei enää tiennytkään, onko joku mies vai nainen, eikä sitäkään, onko asialla ylipäänsä mitään väliä. Aivan jo tämän aspektin vuoksi Ancillary Justice kannattaa lukea, jos nyt siis yhtään on tällaisista asioista kiinnostunut.

Toinen merkittävä asia on päähenkilö Breq, josta kyllä oppii lisää heti, kun kirjan aloittaa, mutta en spoilaa. En. Mutta Leckie luo hahmonsa hienosti - Breq ei ole ehkä kovin inhimillinen, mutta eihän hän mielestään ihminen olekaan, joten.

Henkilökohtaisesti jäin kaipaamaan kahta asiaa: 1) fiilistä siitä, että teksti imaisee mukaansa, sillä sitä se ei juuri minulle tehnyt ja 2) loppua, joka olisi ollut kirjalle jotenkin ... vähemmän töksähtävä. (Vaan nytpä sisäistin Taikakirjaimien mainiosta arviosta, että tämähän olikin sarjan ensimmäinen osa. Se selittää, jos kohta ei anteeksianna, töksähtävyyden.)

No mutta. Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että jonkinlainen paradigman muutos tai vähintäänkin uusi trendi voisi olla parhaimmillaan alkamassa tieteiskirjallisuudessa, sillä tässä oli jotain kovin raikasta. Enkä minä sitä, etteikö sukupuolella olisi leikitty ja etteikö sitä olisi hämärretty aikaisemminkin, mutta josko jonkinlainen kriittinen massa olisi saavutettu. Voin olla väärässä, mutta olen toiveikkaasti väärässä.

3 comments:

Anna Maria said...

Jaha! Mullakin on tää jo ostettuna lukulaitteelle. Olin ehtinyt jo vähän kyllästyä ajatukseen, että plääh, tämäkin pitäisi lukea mutta nyt alkoi innostaa uudelleen.

Raija / Taikakirjaimet said...

Minä luulin, että ohjaskelkkailun kirkkain mitali meni Bahaman Bojille, mutta ilmeisesti Ann päihitti nekin mennen tullen.

Juu, tässä kirjassa on jotain raikasta ja täytyy toivoa, että kirjailija saa muutamat esikoiskirjan rytmitysongelmat korjattua kakkososaan. Minut kirja tempaisi mukaan alussa hyvinkin, mutta ote ei ollut koko aikaa vahva.

Jostain syystä kolme kirjan lukenutta miespuoleista ystävääni pitää kerronnan sukupuoleen liittyvää seikkaa "turhana kikkailuna", mikä on minusta outoa. Sehän on tarinan suola, mutta ilmeisesti kaikki ei näe sitä niin.

Liina said...

Anna Maria, tuttu tunne :D Mutta kyllä tämä kannattaa lukea, vaikka sarjamuotoisuus oli pienoinen pettymys.

Raija, aivan ongelmitta! Niin vain on Leckie ollut liekeissä viime aikoina :D

Ja .... hmmm. Silläkin uhalla, että teen suurta vääryyttä miespuolisille ystävillesi, en voi olla pohtimatta, johtuuko asenne "turhasta kikkailusta" siitä, että maailma on yhä aika miehinen. Eihän moisia tarvitse miettiä, jos ikinä ei sukupuolensa vuoksi joudu altavastaajaksi.