Helene Weckerin esikoisteos The Golem and the Djinni kertoo kahdesta New Yorkiin 1900-luvun taitteessa joutuvasta ulkopuolisesta.
Toinen ulkopuolisista on naisenhahmoinen juutalaisen mytologian golem, toinen taas lamppuun sullottu, miehen hahmoon pakotettu arabialaisen mytologian djinni. Golemin ja djinnin on olosuhteiden pakosta opeteltava elämään ihmisten keskellä ja rakennettava oma tiensä.
Eihän se tietenkään helppoa ole.
Weckerin todellinen onnistuminen on minusta lopulta ehkä siinä, miten erilaisia henkilöitä hänen goleminsa ja djinninsä ovat. Sattuman oikusta toisensa kohtaavat olennot eivät tunnista toisistaan sielunsisarusta, mutta kokemuksissaan he ovat yhteneväiset. Toisaalta vuosisadan takainen New York on kiehtova sekin. Jatkuvana virtana maahanmuuttajia vastaanottava kaupunki kuhisee elämää, jonka tuntee lukijakin.
Nautin myös kovasti Weckerin tekstistä - ja juutalaisen ja arabitaustaisen mytologian edessä olen aina lähes voimaton, pidän niistä niin kovin.
Ei kirja kuitenkaan ainakaan minulle aivan täysosuma ollut. Jokin tökki; ehkä sivuhenkilökaartin runsaus; ehkä aavistuksenomainen tunne siitä, että tälle juonelle myös hieman vähemmän kirjaa olisi ollut riittävästi; ehkä lievä ärtymys siitä, etteivät ajoittain huonosti voivat golem ja djinni ikinä kuin leiki ajatuksella lähteä New Yorkista (vaikka maailma ympärillä olisi miten valtava tahansa.)
Kokonaisuudessaan kuitenkin mainio teos - kiinnostuksella odotan Weckerin myöhempää tuotantoa.
Toinen ulkopuolisista on naisenhahmoinen juutalaisen mytologian golem, toinen taas lamppuun sullottu, miehen hahmoon pakotettu arabialaisen mytologian djinni. Golemin ja djinnin on olosuhteiden pakosta opeteltava elämään ihmisten keskellä ja rakennettava oma tiensä.
Eihän se tietenkään helppoa ole.
Weckerin todellinen onnistuminen on minusta lopulta ehkä siinä, miten erilaisia henkilöitä hänen goleminsa ja djinninsä ovat. Sattuman oikusta toisensa kohtaavat olennot eivät tunnista toisistaan sielunsisarusta, mutta kokemuksissaan he ovat yhteneväiset. Toisaalta vuosisadan takainen New York on kiehtova sekin. Jatkuvana virtana maahanmuuttajia vastaanottava kaupunki kuhisee elämää, jonka tuntee lukijakin.
Nautin myös kovasti Weckerin tekstistä - ja juutalaisen ja arabitaustaisen mytologian edessä olen aina lähes voimaton, pidän niistä niin kovin.
Ei kirja kuitenkaan ainakaan minulle aivan täysosuma ollut. Jokin tökki; ehkä sivuhenkilökaartin runsaus; ehkä aavistuksenomainen tunne siitä, että tälle juonelle myös hieman vähemmän kirjaa olisi ollut riittävästi; ehkä lievä ärtymys siitä, etteivät ajoittain huonosti voivat golem ja djinni ikinä kuin leiki ajatuksella lähteä New Yorkista (vaikka maailma ympärillä olisi miten valtava tahansa.)
Kokonaisuudessaan kuitenkin mainio teos - kiinnostuksella odotan Weckerin myöhempää tuotantoa.
No comments:
Post a Comment