Orpo Tessa matkustaa uudelta mantereelta Lontooseen isoveljensä perässä, mutta laivaa vastassa ei olekaan veli Nathaniel, vaan kaksi kummallista tätiä, jotka sieppaavat Tessan ja alkavat treenata tämän taikataitoja esille. Tessalle eivät tätien aikomukset selviä koko ankean koulutusohjelman aikana, mutta ennen pitkää pelastaa komea nuori varjojenmetsästäjä* Will. Will kuskaa Tessan paikallisten varjojenmetsästäjien eli nephilimin piilopaikkaan, josta tulee myös Tessan koti, muun nephilim-kaartin luvatessa auliisti auttaa kadonneen veljen arvoituksen selvittämisessä. Tessa tarvitsisi apua myös Willin rehellisesti sanottuna kohtuullisen teiniangstisen käytöksen selvittämisessä; draamaa piisaa.
CA ei ollut ihan yhtä mukaansatempaava kuin ensimmäinen Claren trilogia; en osaa sanoa tarkalleen miksi, ensimmäisessäkin trilogiassa teini-ikäiset draamakuningatar-puupäät olivat henkilögallerian molemmissa sukupuolissa yliedustettuina, joten ongelma ei varmastikaan ollut siinä, ja höyrypunk on genrenä yleensä suoraviivaisen fantastinen. Ehkä kyse on siitä, että tämäntyyppinen kidutettu nuori rakkaus on jossain määrin jo nähty, kiitos vain, eikä näin vanhana ja väsyneenä enää jaksa henkeään pidätellen odottaa sitä antiklimaattista hetkeä, jolloin romanttinen sankari A paljastaa kauhean salaisuutensa, lukija B alkaa nauraa, eikä romanttinen sankari A silti ymmärrä tehneensä kärpäsestä härkästä.
Toisaalta Claren uusin pitää sisällään erinomaisen nautinnollista dialogia, joten jos sattuu olemaan lukija, jonka viihtyminen ylipäänsä on mahdollista kohtuullisen romantillissävyisen höyrypunk-kirjan parissa**, CA on melko taattua viihdettä.
* Lue ykköstrilogia; Clare selittää ajatuksensa paremmin kuin minä ikinä.
** Ymmärrän, että kaikki eivät tällaisia lukijoita ole.
No comments:
Post a Comment