16/09/2011

The Demon and the City

Liz Williamsin The Demon and the City on se kirja, jota äitini osoitti Naistenklinikalla vieraillessaan ja sanoi järkyttyneenä herra Sivukirjastolle että "Kato nyt! Sillä on kirja mukana." "Sillä on neljä kirjaa", vastasi herra Sivukirjasto kuivasti.

Minä, Liina Ivalo Sivukirjasto, jäin hämmentyneenä miettimään, tuliko äidilleni nyt ihan tosissaan jotensakin yllärinä, että otan synnytyssairaalaan kirjan. Yritin lukea jopa synnytyksen aikana, mutta se ... ei ihan toiminut, ollen ehkä pisin yhtenäinen ajanjakso aikoihin jolloin en ole saanut luettua jotakuinkin sanaakaan (poislukien yöt, jolloin nukun.) Tai ehkä se oli vain TDatC, jonka vuoksi lukeminen synnytyksen aikana tökki - olen melko varma, että jotain todella vetävää kirjaa olisin saanutkin luettua?


Niin tai näin, luin TDatC:ä pitkään ja hartaasti ja välillä hieman turhautuneena. Liz Williamsin Inspector Chen -sarjaa on kehuttu kovasti, mutta en ole oikein itse päässyt siihen sisään - muistan saman turhautuneen tunteen jo ensimmäisen osan kohdalta. Siis sen envaantajuu-fiiliksen, joka iskee kun lukee kirjaa, josta ilmeisesti kaikki muut ovat pitäneet.

Inspector Chen -kirjat sijoittuvat lähitulevaisuuden Aasiaan, Singapore Three -nimiseen kaupunkiin, jossa sekä helvetilliset demonit että taivaalliset olennot (aasialaisen mytologian mukaan molemmat) ovat arkipäivää. Tässä sarjan toisessa osassa tarkastaja Chenin apulainen, demoni Zhu Irzh, alkaa selvittää nuoren perijättären murhaa omin nokkinensa tarkastajan lomaillessa Hawaijilla (miksen minä lomaile Hawaijilla?) ja törmää vaikeuksiin - ilmeisesti Taivaassa on kapina.

No, kirja oli kohtuullisen vauhdikas, mutta vauhti ei jostain syystä onnistunut tempaisemaan minua mukaansa. En oikein osannut myöskään kauheasti välittää kirjan henkilöhahmoista - ja nyt sitten mietitte, että mistä minä tässä pidin, kun kuitenkin annan kirjalle kolme tähteä, eikö niin? Kirjan miljöö ja konsepti ovat kiehtovia, ja luulen, että iso osa ongelmista on lukijan paisuneissa odotuksissa pikemminkin kuin kirjan ongelmissa. Luulen lukevani tästä vielä seuraavatkin osat (koska olen ne innoissani ostanut köhh) mutta ehkä viritän odotuksiani hieman alakanttiin vastedes.

3 comments:

Satu said...

Hah, kyllä mullakin oli synnytyssairaalassa pari kirjaa mukana. Tietysti!! :D Lukeminen tosin jäi vähiin, oli sitten kumminkin sen verran kaikkea hälinää ynnä muuta etten saanut keskityttyä.

Booksy said...

Totta kai siellä sairaalassa pitää olla kirja! Ei ehkä ehdi tai jaksa lukea, mutta pitää se nyt ainakin mukana olla....

Liina said...

Niin juuri! Ihanaa, että ymmärrätte - vaikkei kirjaan osaisikaan keskittyä, tulee todella turvaton olo, jos edes lukemisen mahdollisuutta ei ole :D

Itse asiassa roudaan jotain kirjaa mukanani aina - periaate on se, että vaikka juuri tässä en lukisi, voin koska tahansa joutua ensiapuun odottamaan tuntikausiksi, jolloin kirjan tarve on ilmeinen.

Tällä periaatteella olen vienyt kirjan myös esim. Ilosaarirockiin, mikä herra Sivukirjastoa kovasti huvitti.