Uhkasin taannoin teitä Malinda Lon Ashilla, ja nyt on tullut pelätty hetki. Tuhkimotarinan uudelleenkerronta silvuplee.
Ash kertoo siis Ash-tyttösestä, joka jää ilkeän äitipuolensa ja sisarpuoltensa armoille isänsä kuoltua. Ash päätyy piikomaan äitipuolelleen, ja elämä on synkeää, kunnes Ash törmää kuninkaan metsästäjättäreen. Päästäkseen hengaamaan kyseisen itsevarman naishenkilön kanssa Ash kääntyy läheisten haltioiden puoleen ... ja sitten se prinssikin tietysti huomaa sankarittaremme.
Ash ei nyt siis millään muotoa ole perinteinen Tuhkimon uudelleenkerronta - jos homoseksuaalisuus teemana kauhistaa, Ash tulee jättää väliin. Minusta kirjan parisuhdekuviot olivat virkistäviä, mutta kirja oli muutoin hieman ongelmallinen. Ash oli nimittäin päähenkilönä ohut ja kalsea, ja voitte uskoa, ettei mikään kirjallinen romanssi tunnu kerrassaan miltään, jos päähenkilö muistuttaa pakastettua paperinukkea. Hieman jännittävästi Ash vaikuttaa eniten ihmiseltä suhteessaan sisarpuoliinsa; tällöin käy ilmi, ettei päähenkilö suinkaan ole tuhkimomaisen alistuva ja suloinen, vaan paikoin aika kitkeräkin tyttö.
Ashista tuli mieleen Maria Turtschaninoffin Arra, sillä kirjoissa on joitakin yhteisiä lähtökohtia; ankeat perheolot, prinssi ... mutta Arra on sankarittarena paljon aktiivisempi ja tuntuu itse tekevän enemmän onnensa eteen kuin kohtuullisen passiivinen Ash, joka jää lähinnä odottelemaan apua haltioilta.
Ashille on ilmeisesti ilmestynyt sisarromaani Huntress, mutta minulle ei jäänyt mitään erityistä tarvetta tutustua siihen tarkemmin - vaikka metsästäjätär ainakin Ashin tarinassa on selvästi kiinnostavampi henkilö kuin itse sankarittaremme.
Ash kertoo siis Ash-tyttösestä, joka jää ilkeän äitipuolensa ja sisarpuoltensa armoille isänsä kuoltua. Ash päätyy piikomaan äitipuolelleen, ja elämä on synkeää, kunnes Ash törmää kuninkaan metsästäjättäreen. Päästäkseen hengaamaan kyseisen itsevarman naishenkilön kanssa Ash kääntyy läheisten haltioiden puoleen ... ja sitten se prinssikin tietysti huomaa sankarittaremme.
Ash ei nyt siis millään muotoa ole perinteinen Tuhkimon uudelleenkerronta - jos homoseksuaalisuus teemana kauhistaa, Ash tulee jättää väliin. Minusta kirjan parisuhdekuviot olivat virkistäviä, mutta kirja oli muutoin hieman ongelmallinen. Ash oli nimittäin päähenkilönä ohut ja kalsea, ja voitte uskoa, ettei mikään kirjallinen romanssi tunnu kerrassaan miltään, jos päähenkilö muistuttaa pakastettua paperinukkea. Hieman jännittävästi Ash vaikuttaa eniten ihmiseltä suhteessaan sisarpuoliinsa; tällöin käy ilmi, ettei päähenkilö suinkaan ole tuhkimomaisen alistuva ja suloinen, vaan paikoin aika kitkeräkin tyttö.
Ashista tuli mieleen Maria Turtschaninoffin Arra, sillä kirjoissa on joitakin yhteisiä lähtökohtia; ankeat perheolot, prinssi ... mutta Arra on sankarittarena paljon aktiivisempi ja tuntuu itse tekevän enemmän onnensa eteen kuin kohtuullisen passiivinen Ash, joka jää lähinnä odottelemaan apua haltioilta.
Ashille on ilmeisesti ilmestynyt sisarromaani Huntress, mutta minulle ei jäänyt mitään erityistä tarvetta tutustua siihen tarkemmin - vaikka metsästäjätär ainakin Ashin tarinassa on selvästi kiinnostavampi henkilö kuin itse sankarittaremme.
No comments:
Post a Comment