Hei ihmiset. Koneelle pääsyni on nykyään vähän mitä on, mutta huomasin juuri, että näppispöytä on täsmälleen sopivalla korkeudella ruokailevalle vauvalle (saatte vapaasti paheksua, en välitä), joten ehkä tulen bloggaamaankin hieman tiheämmin jatkossa. Tällä kertaa ajattelin kertoa teille, että tein taannoin epäoikeutta Lavie Tidharin pienoisromaanille An Occupation of Angels, jonka kuuntelin vauvan kotonaoloviikolla #1, ja josta en täten paljoa muista.
Oikeastaan mieleeni jäi AOoA:ista jäi mieleeni lähinnä se, että pidin päähenkilö Killarneyta kovin, kovin kylmänä - yhtä kylmänä kuin erikoinen, enkelten mutkistama versio kylmästä sodasta, jossa päähenkilö toimi agenttina. Koska kyseessä oli agenttijännäri, viihdyin tarinan parissa kyllä, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että koko kirja pitäisi kuunnella uudestaan jotta voisin sanoa siitä yhtään mitään järkevää.
Anteeksi, yritän keksiä jotain fiksumpaa sanottavaa seuraavasta opuksesta. Ja anteeksi myös kirjailija Tidharille - tiedän, tein väärin, kun kuuntelin kirjasi omituisessa sumussa.
2 comments:
Kas siinä pohdiskeltavaa - mikä kirja sopisi vauvasumuun? Kyllä joutuu kirjailija vähän takamatkalta kisaan :D
Tulee mieleeni joku kuvakirja, tai ehkä joku minkä osaa jo ulkoa :D
Post a Comment