En ole ikinä koskaan lukenut mitään Fay Weldonilta, mutta nyt syystä tai toisesta (syy yksi oli varmasti Audiblen suosittelurobotti ja syy kaksi oli täsmälleen sama) tartuin Weldonin uuteen teokseen, jonka nimi on hankalasti mihinkään lauseeseen ujutettavissa: Kehua!
Kehua ovat siis uusiseelantilaisia kuolleiden sukulaisten henkiä, eikä nimi täten viittaa lähimmäisten itsetunnon vahvistamiseen positiivisin viestein. K! kertoo kunnioitettavaan ikään ehtineestä, Uudesta-Seelannista nuorena Britteihin paenneesta Beverlystä ja hänen tyttäristään, tyttärentyttäristään ja hieman vielä neljännenkin polven tyttäristä. Se kertoo suvun ongelmista ja siitä, miten tietyt piirteet toistuvat ja mikä vaikuttaa mihinkin - mutta hieman yllättäen se kertoo samalla, ainakin näennäisesti, kirjoittamisensa prosessista ja siitä, miten kirjailijatar itsekin alkaa havaita henkiä paukuttaessaan romskuaan talonsa kellarissa. Tykkäsin kovasti tästä metatarinasta varsinaisen tarinan ohella - koska teos on fiktiota, en menisi ottamaan sitäkään kovin todesta, mutta samoin kuin kirjan päätarina on mukana kulkeva kirjailijan tarina lämmin ja jotensakin elämänmakuinen.
Kaiken kaikkiaan tulin ensimmäisestä Weldonistani niin hyvälle tuulelle, että aion repäistä ja lukea toisenkin.
Kehua ovat siis uusiseelantilaisia kuolleiden sukulaisten henkiä, eikä nimi täten viittaa lähimmäisten itsetunnon vahvistamiseen positiivisin viestein. K! kertoo kunnioitettavaan ikään ehtineestä, Uudesta-Seelannista nuorena Britteihin paenneesta Beverlystä ja hänen tyttäristään, tyttärentyttäristään ja hieman vielä neljännenkin polven tyttäristä. Se kertoo suvun ongelmista ja siitä, miten tietyt piirteet toistuvat ja mikä vaikuttaa mihinkin - mutta hieman yllättäen se kertoo samalla, ainakin näennäisesti, kirjoittamisensa prosessista ja siitä, miten kirjailijatar itsekin alkaa havaita henkiä paukuttaessaan romskuaan talonsa kellarissa. Tykkäsin kovasti tästä metatarinasta varsinaisen tarinan ohella - koska teos on fiktiota, en menisi ottamaan sitäkään kovin todesta, mutta samoin kuin kirjan päätarina on mukana kulkeva kirjailijan tarina lämmin ja jotensakin elämänmakuinen.
Kaiken kaikkiaan tulin ensimmäisestä Weldonistani niin hyvälle tuulelle, että aion repäistä ja lukea toisenkin.
3 comments:
No johan, kehujen perusteella (ehheh) Kehua! kuulostaa aika vinkeältä. Kirjailija muistiin hop!
Ai että uusi Weldon! Pitäisiköhän tämäkin....
Tykkäsin aikoinaan tosi paljon joistain Weldonin kirjoista. Naispaholainen erityisesti kutkutti!
Linnea hahaa :D Sä oot vähintään yhtä hauska kuin minä :D Mutta vakavasti, tämän parissa viihtyy kyllä!
Booksy, nyt tajuankin, mistä nimi Weldon on tuttu - olen nähnyt Naispaholaisen kirjastossa nuorna plikkana, ja se jotenkin kiehtoi. Lukematta se on silti. Pakko vielä kehaista tämän äänikirjaversiota - lukija oli kerrassaan mainio.
Post a Comment