Luin Maria Turtschaninoffin Arran kesän aikana, ja muistelen pitäneeni siitä valtavasti - hurjan suloinen kirja.
Arra kertoo Arra-nimisestä mykästä tytöstä, joka kuulee maan laulut, ja joka päätyy karuista perheoloista pienestä kylästä kaupunkiin löytääkseen lopulta äänensä, itsensä ja rakkautta.
Arrasta on vähän vaikea sanoa mitään kovin järkevää, sillä ainakin itselleni kirja oli ennen kaikkea tunnelmallinen kokemus - Turtschaninoffin metsä oli esimerkiksi aivan maaginen miljöö, ja muutenkin ympäristöt olivat ehkä jopa päähenkilöä vangitsevampia. Välillä kyllä muistan ajatelleeni, että olisin nauttinut kirjasta ehkä ihan vähän enemmän joskus teini-iässä - nuorillehan kirja käsittääkseni on suunnattukin. Nyttemmin osa kirjasta tuntui ehkä himpun verran liian mustavalkoiselta; esimerkiksi Arran sukulaisten ilkeys tai loppupuolella löydetty rakkaus tuntuivat paikoin hieman paksuilta nieltäväksi.
Tätä kirjoittaessani itselleni tuli muuten mieleen vahvasti toinen hiljattain lukemani nuortenkirja, Malinda Lon Ash, joka on Tuhkimotarinan uudelleenkerronta. Kirjoissa on paljon samaa, ja kirjoittelen Ashista varmaan enemmän myöhemmin, mutta näistä kahdesta Arra oli mielestäni selvästi vahvempi ja mukaansatempaavampi lukukokemus. Olisikin oikeastaan eri hauskaa, jos Arra käännettäisiin englanniksi - jos Ashille löytyy yleisöä, uskon, että Arrallekin sitä varmasti löytyisi.
Arra kertoo Arra-nimisestä mykästä tytöstä, joka kuulee maan laulut, ja joka päätyy karuista perheoloista pienestä kylästä kaupunkiin löytääkseen lopulta äänensä, itsensä ja rakkautta.
Arrasta on vähän vaikea sanoa mitään kovin järkevää, sillä ainakin itselleni kirja oli ennen kaikkea tunnelmallinen kokemus - Turtschaninoffin metsä oli esimerkiksi aivan maaginen miljöö, ja muutenkin ympäristöt olivat ehkä jopa päähenkilöä vangitsevampia. Välillä kyllä muistan ajatelleeni, että olisin nauttinut kirjasta ehkä ihan vähän enemmän joskus teini-iässä - nuorillehan kirja käsittääkseni on suunnattukin. Nyttemmin osa kirjasta tuntui ehkä himpun verran liian mustavalkoiselta; esimerkiksi Arran sukulaisten ilkeys tai loppupuolella löydetty rakkaus tuntuivat paikoin hieman paksuilta nieltäväksi.
Tätä kirjoittaessani itselleni tuli muuten mieleen vahvasti toinen hiljattain lukemani nuortenkirja, Malinda Lon Ash, joka on Tuhkimotarinan uudelleenkerronta. Kirjoissa on paljon samaa, ja kirjoittelen Ashista varmaan enemmän myöhemmin, mutta näistä kahdesta Arra oli mielestäni selvästi vahvempi ja mukaansatempaavampi lukukokemus. Olisikin oikeastaan eri hauskaa, jos Arra käännettäisiin englanniksi - jos Ashille löytyy yleisöä, uskon, että Arrallekin sitä varmasti löytyisi.
2 comments:
Liittymättä suoraan Arraan, joka on vielä minulta lukematta, oletkos sattumoisin lukenut Sheri S. Tepperin kirjan Beauty? Siinäkin pannaan uusiksi Lumikkia... ja vähän muitakin satuhahmoja :-)
Muistelen pitäneeni kirjasta aika vähän ensimmäisellä lukukerralla (niihin aikoihin kun isoisä lampun osti) mutta toisella kerralla joskus 6-7 vuotta sitten tykkäsin kyllä.
Heh, ehkä sinulla on nyt kädet täynnä ilman lisäkirjavinkkejäkin... Mutta Beauty kyllä antaa tiettyä säväystä näihin Disneyn välityksellä tunnettuihin perussatuihin - sitten kun iltasatuaika koittaa :D
itse asiassa olen kuin olenkin! tykkäsin Beautysta koko lailla - luulen myös lukeneeni sen 6-7 vuotta sitten. liittyisikö jotenkin fantasy masterworks -sarjan osana julkaisuun?
tykkäsin siitä niin, että on kummallista, etten ole hankkinut käsiini muuta Tepperiä sittemmin.
...ja lukeahan tässä kyllä ehtii. paljon muuta ei ehdikään :D
Post a Comment