Olen jotensakin ällistynyt siitä, miten äärimmäisen kaksijakoisesti suhtaudun Daniel Abrahamin tetralogiaan. Kuten aiemminkin mainitsin, kaksi ensimmäistä osaa eivät herättäneet minussa sen kummempia tunteita (ellei jäljellä olevien sivujen määrällä harrastettavaa aritmetiikkaa lasketa tunteeksi), ja lykkäsin kahden viimeisen osan lukemista hamaan tulevaisuuteen. Ja mikä virhe sekin sitten oli! Tai ehkä ei - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Silti, jälkimmäiset osat ovat aivan huikeita - tekisi mieleni suorastaan suositella lukemaan vain kaksi viimeistä osaa ja skippaamaan ensimmäiset (älkää huoliko, mukaan pääsee kyllä), mutta toden sanoakseni en muista ensimmäisistä ihan niin paljoa - voi olla, että tekisin vääryyttä.
Silti, The Price of Spring jatkaa siitä, mihin An Autumn War jäi - kaksi kansakuntaa on kadottanut sukupolven verran lapsia. Diplomatian kautta tilannetta yrittää korjata toisen valtakunnan hallitsija Otah. Otahin tytär, Eiah, etsii sen sijaan käsiinsä koko katastrofin aikaansaaneen Maatin, jonka keinot sopan korjaamiseksi liittyvät siihen samaan taikuuteen, josta kaikki alkoi. Vaikka päämäärät ovat yhteiset, keinot tekevät näistä kahdesta osapuolesta toistensa vihollisia. Taikuus tuo myös esiin vanhat kysymykset vastuusta ja vallasta - tiedättehän, with great power comes great responsibility (Wikipedian mielestä tätä ei alunperin olekaan sanonut Peter Parkerin Ben-setä, vaan vanhimmat versiot löytyvät esimerkiksi Luukkaan evankeliumista. Päivän triviatieto, olkaa hyvät.)
Nyt olen tosi iloinen siitä, että luin sarjan loppuun.
Silti, The Price of Spring jatkaa siitä, mihin An Autumn War jäi - kaksi kansakuntaa on kadottanut sukupolven verran lapsia. Diplomatian kautta tilannetta yrittää korjata toisen valtakunnan hallitsija Otah. Otahin tytär, Eiah, etsii sen sijaan käsiinsä koko katastrofin aikaansaaneen Maatin, jonka keinot sopan korjaamiseksi liittyvät siihen samaan taikuuteen, josta kaikki alkoi. Vaikka päämäärät ovat yhteiset, keinot tekevät näistä kahdesta osapuolesta toistensa vihollisia. Taikuus tuo myös esiin vanhat kysymykset vastuusta ja vallasta - tiedättehän, with great power comes great responsibility (Wikipedian mielestä tätä ei alunperin olekaan sanonut Peter Parkerin Ben-setä, vaan vanhimmat versiot löytyvät esimerkiksi Luukkaan evankeliumista. Päivän triviatieto, olkaa hyvät.)
Nyt olen tosi iloinen siitä, että luin sarjan loppuun.
5 comments:
Ei kenenkään kannata skipata kahta ensimmäistä kirjaa :) Niissähän on koko tarinan juonenkehityksen alku ja ihmissuhteiden perusta, olkoonkin, että ovat hitaammanlaisia. Hieno sarja.
Aloitin ekaa, luin jotain 100 sivua ja kesken jäi. Mun kärsivällisyys ei riittänyt...
Tetralogia, tuo sana piti oikein googlettaa kun päättelin että sana ei voi liittyä akvaariokaloihin.
:o
Oho, tetralogia, enpä ole minäkään aiemmin miettinyt koko sanaa! Mutta joo, näinhän sen täytyy olla.
Aika mielenkiintoinen aihe, harmi että alku on kirjoitettu miten sattuu. Mutt aihan hienoa toisaalta että kirjailija on kahden ensimmäisen osan jälkeen kehittynyt :).
Raija, mutta eikö kaksi kirjaa ihmissuhteiden perustalle ole vähän liikaa? :D
Sini hui! Mikä tökki? Oliko kirjoituksen tempo vai mikä?
Artsi ja Tessa, en ollut itse asiassa ihan varma, onko se virallinen sana, mutta kyllähän se tosiaan Googlella löytyi. Jossain olen siihen kyllä törmännyt muualla, en keksinyt itse.
Ja en nyt tiedä, voiko sanoa, että "miten sattuu" - mutta aika hidastempoista on, reippaalla lyhentämisellä olisi voinut olla erinomaisia tuloksia.
Post a Comment