30/08/2012

Seed

Rob Zieglerin Seed (haluaisin kovasti kirjoittaa "Zeed") on sellainen spefikentässä just nyt uuttakin uudempaa mustaa oleva tapaus: kuvaus maailmasta ekokatastrofin jälkeen. Nälkäiset nomadit vaeltavat pitkin Amerikan mannerta ja etsivät ruokaa. Arvossa arvaamattomassa on etenkin Satori-nimisen yhtiö bioteknisen kehittelyn tuotos, siemen, joka kestää karuissakin oloissa. Taudit - etenkin jäykkäkouristukseksi nimetty lihassairaus - jylläävät, eikä laista ja järjestyksestä ole tietoakaan.


Tässä sopassa ruokaa hakevat myös veljekset Brood ja autistinen Pollo, joiden polku ikävällä tavalla kohtaa biotekniikkayhtiö Satorin. Satori nimittäin maksaa rahaa jäykistyneistä taudinkantajista, ja rosvojengi luulee Pollon olevan alkuvaiheen tapaus. Samalla Yhdysvaltain rampa hallitus yrittää saada joukkoihinsa erään Satorin ykköstutkijoista, joka on itsekin melkoisen modattu ihmisolento.

Seed, kuten monet kaltaisensa, saa lukijansa (no, minut ainakin) miettimään, olisiko järkevää esimerkiksi uusien kenkien sijaan investoida säilykeruokiin ja vedenpuhdistimeen ja mitkä, mahdollisesti, ovat omat käyttökelpoiset taidot yhteiskunnan romahdettua (voin kertoa, että omalla kohdallani ei ole hurraamista, ellei villasukkia neulomalla ole mahdollista elättää perhettään sitten joskus.)

Muuten ... niin, muuten Seed oli minusta vähän tylsä. Juoni laahasi, enkä kokenut, että Ziegler olisi tuonut mitään kovin uutta ja jännittävää postapokalyptiseen kenttään. (Voi myös olla, että kaikki uusi ja ihmeellinen meni minulta hieman ohi, kiitos äänikirjan lukijan, Anitassa loistavasti onnistuneen Nicola Barberin, joka ei tälle teokselle tehnyt ihmeitä.)

6 comments:

Booksy said...

"Zeed" olisi ollut paljon iskevämpi nimi...

Nyt en tiedä olenko a) pahoillani kun tämä ei ollut hyvä postapokalyptinen romsku, sillä niitä on kiva lukea vai b) hyvillä kun tämä ei ollut hyvä postapokalyptinen romsku, sillä nyt on kuusikymmentä kirjaa kesken ja kuusituhatta lukulistalla, ja on jonkinasteinen helpotus kun voi jättää jotain lisäämättä listalle.

Ei ole helppoa olla lukutoukka, ei.

Mutta ei hätää. Olen koko loppuviikon yksin kotona. Luen ja juoksen ja luen ja juon punav... punapensasteetä. Saan tämän kirjakaaoksen hallintaan. Kyllä!

(Joo, arvasit, itsehypnoosia. Anteeksi että teen sitä sinun kommenttiboksissasi.)

Liina said...

Ymmärrän vaihtoehdon b) tosi hyvin. Mullakin on niin pitkä lukulista, että meinaan kirkua aina, kun joku ilmoittaa, että "sun pitäis lukea tää".

Joo, raskasta on :D

Kyllä täällä saa itsehypnotisoida ("Pim! Olen nokikana!) ... mutta mitä vikaa punaviinissä on? :)

Booksy said...

Ei mitään! Mutta luin jostain et alkoholin mainostaminen on kiellettyä ja sitten aloin miettiä että tämä on tällainen koko perheen blogi kumminkin... ja Neiti B kuulema joskus kurkkii.

Mutta mitä hittoja. Joo, punkkua ja zombiekillereitä tänä iltana. Kerrankin olohuoneen iso screeni on mun! :)

Liina said...

Siis hetkinen. Kurkkiiko neiti B joskus tätä blogia? Olen otettu! (Mutta saa korjata, jos ymmärsin väärin :D)

Punkkua ja zomppeja, kuulostaa ihan luvattoman hyvältä. Mitenkähän saisin herra Sivukirjaston uskomaan, että isä-tytär -viikonloppu on kuuminta hottia hänen viiteryhmänsä keskuudessa?

Aion itsekin lunastaa lasillisen punkkua. Hah maailma.

Raija / Taikakirjaimet said...

Äh, saan punaviinistä migreenin ja eilen katsoin The Cabin in the Woodsin ja olen korviani myöten täynnä zombeja.

Tosin varsinaisesti tulin julistamaan, että "Zeed" on poistettu lukulistaltani. Onneksi ekirjana se ei kuormita kirjahyllyä. Ehkä luen sen sitten kun ei ole muuta lukemista... (ehheheh).

Liina said...

Raija :D Ajattele, miten kauheaa olis, jos tulis sellainen hetki, ettei olis kuin yksi kirja luettavana.

Valkoviini käy kanssa! Ja zompit saa vaihtaa vampyyreihin. Ihmissudet on jo vähän siinä ja siinä :D