Luullakseni ensimmäinen Stephen Baxterini on nuortenkirja The H-Bomb Girl.
THBG oli hyvä. Kannessa mainostettiin, että sopii Dr. Whosta tykkääville, ja siinä oli kieltämättä jotain samaa. Lisäksi se oli hyvä sukellus 60-luvun Liverpooliin ja Kuuban ohjuskriisiin ja Beatleseihinkin.
Aikamatkailu on tietysti aina kivaa. Tässä oli myös sodanvastaisuutta; ydinsodan kuvaukset olivat karmaisevia. Toisaalta kävi hyvin selväksi se, miten 60-luvulla on eletty ydinpommin varjossa, vähän kuin tänään ilmastonmuutoksen pelossa. (Enkä nyt ollenkaan sano, etteivätkö molemmat olisi varsin aiheellisia pelkoja.)
Kirjoitustyylistä on vielä sanottava seuraavaa: osa kirjasta on kirjoitettu päiväkirjan muodossa. Karseaa päiväkirjafonttia lukuunottamatta nämä pätkät on niin hyvin kirjoitettu, että hämmästyin joka kerta kun niistä siirryttiin takaisin näkymättömään kertojaan.
Vaikka loppua kohti juoni - tai roistojen motiivit - kävivät hieman jännittäviksi (tahdon sanoa, epäuskottaviksi), oli kirja muutoin kaikin puolin vallan mainio.
No comments:
Post a Comment